Neljän juopon illallinen part 1.

Kun on se niin kuulkaas arvoisat lukijat, että jotta koska kun niin rendikästä tehä näitä kirjoituksia mitä sinne suuhusa pistää, ja jakaa koko seurakunnalle reseptien salat. Tosin en kyllä mahda ymmärtää mitä salaista murkinassani on, mitä suuhuni pistän, mikä pötsiini menee ja pian ulos tulee. Luonnonhommiahan nuo, eihän hirvetkään salaile mitä pöperöä suuhunsa tunkee, joten kyllähän minä nyt voin teillekkin paljastaa piskuisen keittiöni salat. Ei meilläpäin pidetä salassa, kaikkihan sen näkee mitä syöpi ja ainahan tuo on kuulkaas parempi, jos joku tahtoo ruuan reseptin, sehän vaan kertoo sitä, jotta maistui tuo murkina herroille että rouvillekkin. Nyt ruukaan kirjoittaan tähän reseptit, kopiointi ehottomasti sallittu! Syökää syökää syökää! Kyllä leipä miehen tiellä pitää, tasa-arvon nimissä myös naisenkin. 

Neljän juopon illallinen nro 1.

• Kutsu 3 ihmistä itsesi lisäksi, kellonaikaa alkaen kello 20. Neljän juopon illallinen on siis iltapala, ei iltaruoka.  Nykyihmiset kun tahtovat tehdä sanalle eri merkityksiä, en voi ymmärtää näitä nykysuomen kummallisuuksia.
• Aloitamme valmistamalla "paistetut Petjat". 
• Dyykkaa kaupan roskiksista vaaleata palaleipää, nakkia ja juustoa.  Muussa tapauksessa lainaa naapurilta. Jos ei onnistu, pidä nyyttikestit, jotta itse ei tule tuhlattua penniäkään toisten ruokiin. Yleensä naapureilta löytyy jotain muonaa, ellet asu köyhäinkorttelissa tai vaivaistalossa.
• Pilko nakit veitsellä tai muulla pilkottavaksi sopivalla välineellä. Jos kyseistä välinettä ei löydy kaappiesi kätköistä, soita naapurin ovikelloa ja pyydä lainaa, mutta unohda palauttaa, jotta väline on valmiina seuraavaa käyttöä varten. 
• Tunge nakinpalat sievästi leipien päälle. Tässä välissä laita uuni kuumentumaan kahteensataan selsiusasteeseen. 
• Höylää juustonsimareita nakkien päälle, tai raasta tai ihan miten haluat laita juustot nakkien päälle.
• Laita paistetut Petjat uuniin, ota pois kunnes juusto on sulanut, ei ole jälkiuunivoileipiä nämä paistetut Petjat. Anna jäähtyä muutama tovi ellet tahdo polttaa leipäläpeäsi. 
• Etsi pulloja, palauta pullot kauppaan, pullorahoillasi osta jotain juotavaa, jottei vieraiden tarvitse olla kuivin suin, bisseä, vodkaa, alkomahoolia, laitonta vissyä. 
• Juo vieraat pöydänalle.

Noudata ohjeita!

Minä ja minämuoto.

Pasi, se olen minä, miehistä miehin, alhva-uros vai miten tuo pile-Dani sen sanoo.  Ennemmin ruukasin kirjoittaan minusta kolmannesa persoonassa, mutta nyt rupean kyllä minä-muodossa rustaamaan näitä postauksia,kun ikäkin painaa harteilla kuin polttopuukuorma Kemppaisen halkovajalla. Ruukatkaan pistäämään kommenttia, niin tiedän kumpi miellyttääpi silmää enemmän.

Monesti vanhassa vara parempi, vanha suola janottaa, kertaus on opintojen äiti ja sitä rataa, mutta kyllä tämmöinen vanhentuva keski-ikäistyvä äijäkin tekee jotan uutta, en ole suinkaan niin konservatiivinen, kuten voisi vallan luulla, vallan tässä on jo kohta liperaali ja suvaitsevainen ihminen. Vaikka en kertakaikkiaan taho kaikkia tämän maailman kummallisuuksia ja nykyajan kotkotuksia ja vouhotuksia ymmärtään, niin elämässä mennään etiäppäin hauen sanoilla ja omilla aivoituksilla, kuten eräässä lastensadussa kuultihin. Satusetäksi minua toisinaan sanotaan, pötypuheita, saissea ja muuta jauhantaa ruukaan kyllä sepittään suustani. Siskoni kuhtuvat joskus minua kalkkikseksi, kun minulla ei ole tapana ymmärtää moterneja nykypäivän hevonhumppaa ja höpöä. Mikää kalkkilaivan kapteeni en kyllä ole, en edes Ismaelin mielestä, jonka hipiä on aavistus tummempi kuin meikämannen. 

Tosiasiassa kyllä minä tiiän monen monta asiaa, maailmassa on monta ihmeellistä asiaa jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Mutta minä en kyllä jokapaikkaa rupia, en millään, omat aivoitukset ovat niitä parhaimpia. Kehtas tuo Kemppainen, mokomakin koiranleuka letkauttaa jotta mahtaisin olla kehari! Lievästi kemmane kun en aina kyllä älyä nykypäivää, niin hulluks tämä maailma menny, mutta kyllähän minähän se olen normaalimpi kun tuo Kemppainen, mokomakin kuuseenkurkottaja kurkonkaulaan kukkuja kukkona tunkiolla, no onnipa tuo etteihän tietenkään kukaan usko, pötypuhetta.... En kyllä mitenkään voi allekirjoittaa kyseistä väitettä.

Poikamiäspoksissa nykyää asustelen, ja monasti päivän atriat koostuu eineksistä, mäk donalts-aterioista tai herkullisista roskiksista dyykatuista raaka-aineista tehdyistä kourmet-ruuista a´la Pasis spesial.  Tätänykyä kun tuo emäntä eli äitimuori ei ole laittamassa poijjalleen sapuskaa, ei tule muonaa valmiina kuin Manulle illallinen, joten piti ihan iteeee ryhtyä moisiin "emäntien" töihin, kun en ole ruukannut vielä hommata emäntää ihtelleni. Aionkin tähän plokiini kirjoitella reseptejä ei puranaan, kun en olu puoskari vaan tee-se-itse-kokki vaan ihan ruokiin, herkkujen herkkuja, ruokaa raikasta ja ravitsevaa.  Yksi sana kuvaa aterioitani, edullinen, säästät syömällä särpimiäni.  Säästöä, säästöä, säästö se on pienikin säästö. 

Ylimmät ovat dyykattu kaikki roskiksesta, äs marketin roskapöntösttä. Alimmat potaatit on yksitellen ostettu, niin Rismasta, Kitymarketista, Lidistä, Salesta ja Koomarketista. Pari pientä pottua pussiin, punnitsemaa ja maksaa kaksi senttiä. Ilmaiseksi saa kun hakee vaa, eri kaupoista jotta ei kaupan kiukkuiset kuivakat täti-ihmiset vallan suutu tai kaupan ainoa setä polta päreitään. Aiemmin potaatit söin omalta tilalta, mutta tätä nykyä kun en asustele enää Kuivannolla, vaan ihan isolla kirkolla.

Kuivantoa kyllä minä kaipaan, näin untakin Kemppaisen kipakasta emännästä, mitäköhän seki merkitsi? Kyllä Kemppainen vetäisi pataan minua, jos hälle paljastaisin unelmani, hups siis uneni. Ei uni miestä pahenna, jos ei mies unea, niihä se vanha sanontaki kuuluu.

Luopumisen tuskaan, kun taloudellisista ja tuotannollisista syistä jouvuin luopumaan rakkaasta voortista. Ensin vuosi sitten ransitista, nyttemmin eskortista. Vaan ransitti on jokaisen maamiehen unelmavehe. Ransitti lähtee liikenteseen kuin telkkä pöntöstä ja ransiteissa onkyllä monta heppaa, kyllä kulkee ja kovaa! Mentihin viivoille Kemppaisen pösön kanssa, kyllä tuo vähän viritetty ransitti (ei kuvassa) meni reippaasti ohi ja kyllä alkoi jo pollaritkin olemaa perässä, vähän Kemppaisen kanssa tuli kiire pois alta, onneksi ei virkavalta tällä kertaa löytänyt, ei lähtenyt kortti niinkuin viimeksi saati sitten saanut satojen eurojen sakkoa. Kemppainen ei tosin säästynyt nuhteilta, sen verran topakka emäntä sillä on, miesraukka arestissa ties kuinka kauan, emäntäkun kunnon ihmisiä on. Tavan ihmisiä kun on.  Kyllä oli mukavia nuo nuoruusvuodet, vaikka toki tämä rallikisa olikin vuosimallia 2014. Ihan sanotaanko lähihistoriassa.

Syntynyt olen Laihialla 70-luvulla, jos oikein muistan. Tämä ei ole vitsi, vaan totisinta totta. Äitimuori on kotoisin Nivalasta ja isäukko Pankakoskelta. Elikkä minusta löytyy karjalaisuutta, pohjalaisuutta ja hämäläisyyttä. Laihialta muutettiin lama-aikana  90-luvulla Kuivannolle. Meni edellinen lehmätila nurin. En ole siis mistään kotoisin, kun asun nyt isolla kirkolla. Sinne Pohojanmaalle jäi kyllä osa siskoista, Oulussakin taitaa asua, en tiedä kun en ole missään tekemisissä. Muutakun Suvi-Elinan ja Mariakaisan, pakollisista syistä myös Aunin ja Ainon. Paljolti en piittaa siitä, jotta siskoja on kuin tähtiä on otavassa, poikia kuin Jukolassa on siskoja Pasilla. Katkera kyllä olen, kun ainut mies talossa, isännän vävyntekeleet mokomia vellihousuja, vain Ismael saa respektiä.

Parhaimpia kavereita on nykyää Ismael, ennen Kemppainen. Kotikonnuilla Kemppainen. Muut ihmiset vaihtuvat tiuhaan tahtiin, ei kyllä pysy meikäläisen mukana, en kyllä ymmärrä miksi.

Nyt menen päivälevolle, päiväunet miehen tiellä pitää. 

Morjensta!

Valtion rahoilla.

Pasi elää tätä nykyään valtion rahoilla, siis silkka sossupummi koko karju. Valtio tarjoaa kaiken, paitsi emännän, jota jo tässä alkaisi pikkuhiljaa tarvihtee, no nuo nykypäivän nelikymppiset ovat vähän liian kuivakoita Pasin makuun, tai liian moterneja. Pasi on periaatteen ja perinteiden miäs, perussuomalainen. Tosin politiikka ei ole Pasin makuun, vaikka on äänestänyt aina perussuomalaisia syystä että eräs tuttava on kyseisessä puolueessa ja antanut Pasille lahjuksia, jotta saisi Pasin äänen. Pasille kelpaa kaikenlainen ilmainen, pihi miäs, tottakai ottaa kaiken mitä tarjotaan, Laihialta lähtöisin olen, minä, Pasi. Tykkään kirjoittaa ihtestäni kolmannessa persoonassa, miälenkiintoisempaa luettavaa. 

Valtio kyllä tarjoaisi pensatki ja diiselitki, muttakun ei kule kiisselillä Pasin piljettöörit, kun ei tuota nykypäivänä ole. Pasi möi pirssinsä, jotta valtiolle ei menettäisi koko omaisuuttaan, vaikka kyseinen omaisuus saadaan valtiolta. Pasi on valtionmiehiä, sossupummius ja elämämkoulu on se juttu kun tuo aaämkoo eli ammattikorkeekoulu ei tuottanut tulosta ja isäntä potkas Pasit pellolle. Kehtaski ainoan poikansa potkasta pihalle! Pasin perheessä on likkoja kuin Jukolassa ja vain yksi miespuolinen vätys, Pasi. Auni, Aino, Mariakaisa, Rebekka, Suvi-Elina, Saana ja Saila ja viimeisenä iltatähtenä Pasi. Pasi ei ole siskojen miesten kanssa tekemisissä, paitsi Suvi-Elinan Ismaelin kanssa. Ismael on nykyää Pasin pestis. Auni ja Raimo on tätä nykyä nimitetty kotitilan hoitajiksi, sukupuolenvaihos taas tehty eikä Pasilta ole kysytty mitään! Hetkonen, siis sukupolvenvaihos, tuli kirjoitusvirhe. Aunin ja Raimon lapset Jenni ja Mikko aikanaan ottaa homman hoituunsa, on ropottinavettaa ja muuta moternia nykyvempelettä, joihin ei kyllä Pasin annettu räveltään, kummasti vaan Ramin, kaikentietävän besserwisserin päästettii rakkaan tilan isännäks oman isännän vetäydyttyä eläkkeelle, vaan ei Pasin, ainoan pojan!   Tästä Pasi on katkeroinut kuin katkarapu, eihän tällainen vääryys tule kuuloonkaan! 

Pasi muutti lähelle Suvi-Elinaa ja Ismaelia. Tietosuojasyistä Pasi ei mainihte paikkakuntaa, missä kyseinen pariskunta ja itse Pasi asustaa. Pasi ja Ismael on totisesti uudet pestikset. Kemppainen emäntineen jäi Kuivannolle. Sinnes jäivät, tulkoot kahville Kemppainen joskus.

Kemppainen suhtautuu Ismaelii huonosti, Ismael on nimittäin erivärinen kuin broilerinvalkeahipiäinen Kemppainen, roileriksi me Ismaelin kera Kemppasta kututaa, tietysti puhutaa paskaa sen selän takana, ei edessä. Ismaelia Kemppainen sanoo karvaranteeksi, Ismael on kotoisin Iranista ja ajat sitten muuttanut tänne Suomeen. Lapsia Ismaelilla ja Suvielinalla on 3. Sahra, Aisha ja Adam.  Pasi on Adamin epävirallinen kummitussetä. Ylpiä kummitussetä, Pasi hemmottelee 3-vuotiasta Adamia usein karamelleillä. Pasi menee kylää namupussi piilotettuna taskuun ja vaivihkaa sujauttaa makeisia pojalle, tämän äidin näkemättä. Suvi-Elina ei pidä jotta lapset söisi liikaa makiaa. Pasin mielestä lapset ei saa ainakaa liikaa sokuria. 

Joskus Pasi salakuljettaa lapsille suolaista ja makeaa, niinkuin hunajaa. Pasi on tosin jäänyt kiinni monesti tempauksistaan, Ismaelkin osaa jo varautua. 

Maalaisjuntista kuoriutui ehta kaupunkilaistollo. Pasin ei tarvihe kokata itte ruokaa, vaan käy tuon tuostakin hakemassa jos jonniinlaesta särvintä ulkoa, mäkkärissä Pasi on vakio-asiakas, monen monta muutakin kuppilaa tullu kaluttua tässä näin, maaltalähdön jälkee, krillejä on enemmän kuin Kuivannolla marketteja, tai voi mennä Ismaelin tykö syömää. 

Kohta tulloo Ismael noutamaan Pasin, sen jälkeen pubiin oluselle. 

Tuo alkomahooli alkanut maistua Pasille, mutta mukaan ei tartu pubiruusuja, Pasi on sangen sivistynyt yksityishenkilö, eikä sorru keneen vaan yhen ehtoon emäntään.

Heipsuli vei!

Vuosi vierähtänyt kuin Kemppaisen jänis.

Taas on vuosi vierähtänyt kuin Kemppaisen jänis. Pasilla oli kuukausi sitten nelikymppiset, jo alkaa olee vanha setä tämä Pasi, miltei elämänsä ehtoolla sanois nykynuoret.
Puppua, Pasi on ikinuori, paskapuhetta mitä nuorisot horisee iästä, vanhoilla horiskoilla sensijaan on syytä olla ikäriisi, semmonen että koetaan olevan vanha ukonkuvatus. Kyseinen kuvaus ei tottamaar sovi Pasin kaltaiseen otukseen. Vaikka kuinka perustaisi omituisten otusten kerhon, Pasi se on nuorukainen, ei lainkhan ikäihminen saati sitten seniori.


Pasin elämä on mullistunut kuin Marjakaisan mulli, naapurin elukka. Kaskun ei Kemppaisen. Pasi on nykyää hyvää pataa myös Kemppaisen kera. Vaikkei nykyää jouda näkemään kyseistä ukkoa, Pasit passitetiin tätä nykyää kylille. Maalaisjuntista tullut ehta kaupunkilainen!
Isäntä antoi tilalta kenkään, kun ei työnteosta tullut mitään, joutilaaksi jäi siis Pasi. Kengänkuva takapuolessa Pasi hyppäs eskorttiinsa ja ajoi kylille ettiin poikamiespoksia.
Pasi antoi muutamia kalavaleita aiemmin, ei Pasi suinkaan ole ukkomies, vain poikamies. Peräkammarin pojaksikin Pasia vois suvaita kuhtua, pois kotoa muutti vasta nelikymppisenä.
Tätä nykyää Pasi elää valtion rahoilla, kyllä valtio huolen pitää omistaa. Emännän tykö Pasi joutaa säännöllisen väliajoin soppakattilan äärelle. Kyllä kelpaa emännän sen seitsemän sortin sörsselit ja särvin. Isännän kanssa Pasi ei ole väleissä, paitsi silloinkun kuin Pappa betalar.
Isännän mielestä Pasin olisi syytä aikuistua. Mitäpä suotta! Pasihan on jo aikamies!

Pasilla käypi kylillä kylässä joskus siskontyttö Mathilde ja Isadora. Mariakaisa-sisko meni vihille suomenruottalaisen Mathiaksen kanssa. Pasi se ei ole parisuhdemateriaalia ei millää, sopivaa emäntää kun ei tunnu nykypäivänä löytyvän ei millää, nii ranttuja otuksia monet on ettei mitää rajaa.

Pasi ei ymmärrä nykypäivän emakkoja. Ei kyllä niistä ole vaimoksi asti niistä emännäntekeleistä. Pasi arvostaa kovasti siskontyttöjä, viksuja nykynuoria vaikkei Pasi älyä nykyteknolokian tuomia narsistisia vehkeitä kuten selehviekeppi. Pasi se ei ole elämänsä aika ottanna yhtäkää selehvietä eikä tuu ottamaakaa, mitä sitä ihtiänsä kuvvaamaa, ihan hevonhumppaa ja höpöä koko toiminta.

Sensijaan sisarentyttäret ovat kärttäneet selehvietä enonsa kanssa, senverta miälenkiintoinen pärsööna on kyseessä. On Pasi muutamaa suostunu, mutta itse Pasi ei ota ei!

Siskontytöt ovat kunnon tyttöjä, hyviä emäntiä tulevaisuuessa.

No onkyllä tuo äite Mariakaisakin, vaikka ruottinmiehen kanssa karkas alttarilla. Pasin näkökulmasta karkasi, ei kyllä Pasilta kysytty mielipidettä naima-asioista. 

Pasin kärkkäät mielipiteet kyllä tunnettaan, sisko tokaisisi siihen.

Nyt Pasi menee sumpille, johan sitä alko jo kahvihammasta kolottaan.