Yskin ulos asiani.

Pasi kun avaisee sanaisen arkkunsa, suorastaan yskii ulos asiat. Tekstiä tulee kuin Etlarin näppispalstan kilemuijilta. Välillä Pasi suorastaan oksentaa ulos kaiket Pasin kummallisimmatki aivoitukset. Pasi siis yskii ja oksentaa ulos asiat. Naapurin Kemppainen usein antaa noottia asiasta ja suorastaan haukkuu Pasin moottoriturvaksi. Pasilla onki mielessä usein saissea ja muuta jauhantaa. No Kemppainen ei mistää mitää tiedä, tuo tynnyrissä kasvanut peräkammarin poika. Kemppainen toisinaa uhkaa muiluttaa Pasit itärajalle, ellei Pasi pidä leipäläpeää ummessa. "Iho umpeen pulu, älä ui liiveihin tai täältä pesee ka täältä huuhtelee" Kemppainen ragee toisinaan. Mutta älkää hyvät lukijat olko huolissaan. Pasi ja Kemppaisella on viha-rakkaussuhde. Ylimpiä ystäviä toisinaa ja pahimpia vihamiehiä välillä. Riippunee Kemppaisesta, tuosta aamuäreästä ukosta. Ukkomiehii olla molemmat, per mieheen.

Pasi siis konkreettisesti yskäisee ulos asioita, sanotaakon näin et mielikuvitus ampuu pahemmin yli kuin Järvisen kanuuna. Pasi on vähä yliampuva yksilö, otus miten sen nyt ilmaisee.
On hyvä olla mielikuvitusta tässä sangen ikävystyttävässä maailmassa.

Pasin vinkki: yski ulos asiat, oksenna kaikki ulos mitä ajattelet. Jos joku vetää ärtsopat röörii, se on kuule sen ongelma. Mitäs tulkihtee kaikki niin väärin. Ei olla liian tarkkoja, ei se oo niin justiinsa tää elo. Elämä pitää ottaa Pasimaisen rennosti.

Pasin rustaama pärekori haloille. Pärekorista Pasi sai jälleen aivoituksen tähän plokin ihmeellisen maailmaan. Elikkä tosissaan Pasiki polttaa päreensä alta aikayksikön. Jos joku alkaa keljuttaa, niin Pasin päästä suorastaan nousee höyryjä, jota Pasi oksentaa ulos. Toisinsanoen Pasi polttaa päreet pienestäkin. Pasin kärsivällisyys ei yksinkertaisesti riitä esimerkiksi nykyajan kotkotuksiin ja Kemppaisen puujalkavitseihin. Ehei, kertakaikkiaan ei. Pasi on kileukko. Pasi kilee, iha iteeee. Pasi päästelee silloin suustaan sammakoita. Huhhuh mikä mies, ajattelee etenkin naispuoliset henkilöt kyseistä Pasista. Mutta sellasta se elämä aina joskus on, ei vaan voi mitää. Pasi ei vaan voi mitää, että polttaa päreensä nollasta sataan sekunnissa.

Nykynuoriso etenkin kehottaa Pasia katsomaan peiliin, jos Pasi kritisoi heidän sangen merkillisiä tapoja. Ehei, mitäs moinen peilinkatsominen kannattaa, asia kun ei millää valkene Pasin kaltaisille otuksille. Pasi näkee vain itsensä. Mitä sillä on merkitystä, tällainen kohta nelikymppinen äijä. Ukkomies, aikamies. Ei Pasi tajuu hölkäsen pöläystäkää, miksi pitää jatkuvalla syötöllä vilkaista tuohon narsistiseen kapistukseen nimeltä peili. Pasi ei mokomista piittaa, turhamaiset ja naiset niistä itseään niin kovin suuresti ihailee, mut kissanviikset Pasi ei juur ikinä katso itseään peilistä. Miksi tällainen maalaispoika mitää itteää ihailijas? Pah sanoo Pasi ja nauraa röhönaurut päälle. "Mä maalaispoika oon, mä pistän suihketta kainaloon, mutta pistän peilit piiloon" Pasin keksimä piisi. Kun piisikärpänen iskee ni se iskee. Saatte kuulla jos jonniinloista humppaa sen jälkee.

 Pasi jauhaa vain skebeliä täällä netissä, sanois Kemppaska tähän väliin. Pasi on tosiaan hörsilöiny kaikenlaista tähä blogii mutta ei ole jauhanut saissea. Vaan kaikkee muuta mukavaa. Esimerkiksi kuvassa on Pasin rakas kasvi, Jukkapalmu. Kemppainen niin kiihkeästi väittää sen olevan Limoviikuna, mutta Kemppaiset nyt mistää mitään koskaan tiedä. Pasille se on Jukkapalmu ja sillä Sibelius. Mikkää limuviikuna se oo...

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisenä, tuli kuvattua Pasin kassi/laukku. Pasin uskollinen matkakumppani, muovipussi. Toiselta nimeltä spurkupussi. Erittäin kätevä tyyliin kauppareissuilla ja millä hyvänsä reissuilla! Pihin miehen unelma! Kestää hyvin käytössä. Edullinen. Halpa. Kitsas, saita, säästeliäs, penninvenyttäjä, itara kitupiikkikin raaskii ostaa itselleen käsveskaks kyseisen spurkupussin. Maksaa Liiterissä (Lidissä) 20 senttiä, äsmarketis, rismois, kookaupoissa yms likimain saman verran. Mummunmarkoissa 10 penniä. Palauta pulloja putiikkiin, sillä rahalla saat spurkupusseja laukuksi. Kestokassejakin isompaa tarpeeseen. Kauppojen valikoimaa voisi kehua hyväksi. Ei tarvi kuin muutaman markan korkeintaan maksaa tästä lystistä. Eli yhden äyrin, eikun siis euron. Suosittelen teillekkin!!! 

Pasi omenavarkaissa.

On tullut jälleen i kvällen, se aika jolloin Pasi hiiviskelee pitkin pitäjiä, omenoita ettimässä. Omenavarkaissa olo, on Kuivannon tomppeleitten harrastus. Vain viatonta varkautta, Pasi kumppaneineen tekee itseasiassa palveluksen, sil monilla aivan mätänee puihin ja pientareille, maihin ja mantuihin omenat. Parhaimpia mestojaan Pasi ei paljasta, se jääköön salaisuudeks, muuten leviääpi omenavarkaus ympär pitäjiä kuin jokisen eväät. Saaliit jäisivät aivan mitättämiksi.


Eilen illansuussa päätti Pasi poiketa
varkaissa varkain varhain. Ukkonenki tais paukahdella kuin järvisen kanuuna. Pasi tosin viis veisas mokomasta. Omat vaaransa puitten alla tietenkin on ukonilimalla. Toki onhan tuo nyt harvinaista, et salama iskee just siihe puuhun, minkä omenoita Pasi on pihistämässä. Anyway, keli on kuin morsian, kun Pasi eilisehtoolla hiippaili herrojen ja rouvasväen pihoilla.

Löyty "talvinen kuulas"-omenoita. Viel oli kirpeitä kuin kiukkuset pihtailevat vanhat piiat. Ei ollu niin herkullista, kuin Pirjat. Pirja-lajike se vasta on herkkujen herkkua. Omenoiden äiti.

Luultavasti joku kuivakka vanhapiika  nämäkin omenat on istuttanu.

Kemppainen tuossa vieressä väittää muuta, mutta viis Kemppasesta. Kemppaiset on aina väärässä.

Löytypä vanha kiikkuki vanhapiian pihalta. Jääny asumaa lapsuuven pirttii. Pirttihirmuks siihen sit jääny.


Päivän saalis: 1 kpl Paseja yhtä ärtyneenä kuin takapuoleen ammuttu karhu, kettuileva Kemppainen ja kirpeät omenat, jotka jouti jorpakkoon.

Fiasko. Hukkareissu. Lankaa meni kuin kala onkee, ajattelee omenoiden omistaja.

No onneksi Pasi on kuin Euroopan omistaja ja jatkaa kohti uusia apajia, ehkä ensi yönä onnistuu.  

Tähtiä on kuin Otavassa, on poikia Jukolassa, joten on puita kuin pieruja missä on omenoita runsaasti.

Eiku vain jälleen i kvällen omenavarkaisiin.

Nyt saa sitä seevitamiinia!

"Aaringolle tarkoteettu, aarre suunnaton" menee yks piisi nimeltä satenjälkeen taivahalle, katsomaan jos jään. Tuli siitä mielee pakinoida tähä plokii aiheena aarinko, mikäs muukkaa näin kesäkuumilla. Älköö ihmiset höpiskö, jot ois liian kylymä. Ei sinne piänkää. Vaan on liian kuuma. Hellettä pukkaa, niinku Raijanmäen Irmelillä heilanhakureissuilla.

"Nyt sitä saa, nyt sitä saa, nassunsa täytee seevitamiinia" kun porottaa se aarinko taivahalla kuin porot pohojoosessa.
Otimpa siistejä sikamageita otoksia Suomen suvesta.

"Suvi lintu mun äitisein, jyväntähkä on veljyeni, niityn talvikki siskosein"

Yksi miälenmaasema. 

Menkää sinne ulos, ni saatte seedeevitamiinia.

Aarinko antaa erilaasii vitamiinia vitamiini, vähänniikö lehmillekkii tuolla navetan puolella. 

Mitä ne immeiset oikkei nillittää, kaipaa sitä vitamiinii ja siltiki kököttävät tunkkaasis toimistoisa kesäkuumalla?! Menee yli hilseen. Tottatotisesti, hilseen yli meni. Kaupunnilaaste aivoituksia on vaikia ymmärtää. Kannattaa olla maaseedulta. 

Aamiainen 'ala Pasi

Päätimpä minäki tehä sellasen ruokapostauksen, mutta en mitään ihme kurmeeruokaa ja outoja pöperöitä, mitä tekee perus plokkaajat. Perusruoka miehen tiellä pitää!

Päätimpä aloittaa tekemmää muonaa vanhasta kunnosta kaurapuurosta. Täytynee tunnustaa, ettei tämä Pasi juuri muuta osaa. Miestenruokaa ainoastaan.  Kylläpä se muona maistuu naisillekkii, mutta yleensä miespuoliset henkilöt pitävät enempi Pasin kokkauksista. Mistä se johtuu, sitä ei tiedä. Rasvasta kenties. Naiset pelkää rasvaa. Maha se vain siinä kasvaa, di sen kummempaa. Rasva miehen tiellä pitää ja kyllähä se neionki tiellä pittää. Ruoka ilman rasvaa, on kuin leipä ilman jauhoja.

Kaurapuuro on parempaa emännän tekemänä, mutta eipä yullu herättyä aikaseen, jotta ois ehtiny lapioida sitä leipäläpeensä. Täytyipä sitten ite alkaa kokkailee.

Kaurapuuro on edullinen pihin miehen muona. Herkullista apetta. Kaurapuurolla jaksaa pitkänkin päivän. Kaurapuuro on sitä herkkujen herkkua, maistuu vauvasta vaariin. Kaurapuuro on sitä kunnon aamupalaa. Kaurapuuro on parasta oman pellon kauroista jos on sitä viljaa kylvetty. Kaurapuuron neste oman lehmän maidoista (oma lehmä Pasilla aina ojassa). Lisäksi oman pellon sokerijuurikkaasta parhaimmat sokurit päälle. Mehtäsrä marjat ja Kemppaisen herhiläiskennojen hunajata hunajata.

Tämä versio, minkä Pasi tähän rustailee ja postailee, on B-luokan kaurapuuro. Koska ei ole emännän tekemää, eikä omasta maasta mittään. Paitsi voi ja maitu. Mutta silti maistuu, kaupunnilaisille varsinni. Hyvää se silti on. Syökää työki!

Ensiksin ota syvä lautanen kaapista, jos ei ole ni joku kuppo minkä voi tunkasta mikroo. Tässä reseptissä mikropuuroa tehään.

 Lisää kuppoon 2 desilitraa vettä. Vettä saat raanasta tai kaivosta. Tai lähteestä.
Naapuriltakin voi pummia hätätapauksessa.

 

Puhtaat kupot on kaiken aa ja oo. 

Isolla mitalla mittaa isokin karju. 

200ml on sama asia kuin 2dl.

U

 Ota kuapista kauraryynit tai hiutaleet. Oman pellon viljaa ehottomasti. Käytä omia viljoja jos on. Jos ei ole omasta maasta, osta marketista Eloveenan extra-riima höyrytettyjä ryynejä. Tai hiutaleita. Hätätapauksessa lainaa naapureilta kaurahiutaleet/leseet/ryynit.

 Kaada veteen 2 dl ryynejä. Ves' voipi olla kylmää tai lämmintä. Ei merkitystä.
Sekoita kapustalla. Lusikalla tai millä ikkään keksit. Käsiki on iha hyvä keino.

Laita mikroon 3min. Tehot väännä kaakkoon. Sekoittele välillä. Anna tekeytyä hetki. Syö.

Pasin lempisärvin puuroon. Voita ja maitua. Oman lehmän maitua. Marjat loppunneet niin piti kotimaitoa ja voita tunkasta päälle. Sokuriaki tuli ripoteltua. 

Pasin aamiainen kokonaisuudessaan.  Kermansavin kuppo on sunnuntaikuppo. Kahvit tullu juotua jo ennemmin. Maitua mukissa, emännän tekemiä sämpyllää ja markettin tuorejuustoa. Kyllä nälkä läks kuin koira veräjästä.

Kolme min mikrossa.

Valion mansikkakeitto on myös hyvä särvin. Syökäähä vaikka välipalaksi!

Makeaa kuin hunajata.

Kiireisten päivien aamupala. Murot on herkkua. Kuin söisi koiran raksuja .

Emäntä tekee ruuaksi jotain herkkua.

Panaania jälkimuonaks. Ai että oli hyvää apetta! 

Nykyihminen ei ole sangen mielikuvituksellinen.

Kun luette blogeja, immeiset lätisee melko kuivahkoja juttuja. Lähestulkoon joka plokissa aina sama laulu. Milloin esitellään ronttosia, milloin mitäkii klänninkiä vai mitä lie humpuukkia. Sit leipomuksia, jotain ihme makarooneja ja muita erikoisuuksia. Mielikuvitus puuttuu tyystin. Joka ploki samaa kauraa.  Jopa kaurapuuro maistuu joka aamu paremmalta kuin samat tylsät plokit. Pasin ploki sen sijaan on kirjoitettu syvästi erilaisia kielikuvia käyttäen aiheet vaihdellen maan ja taivaan väliltä. Pasil on näet sitä mielikuvitusta! Keksii aiheen ku aiheen. Tosielämästä löytyy mitä mielenkiintoisempia epistoloita. Kyllä riittää mielikuvitus myös muitakin ajatuksia kertommaan. Ei ongelma eikä mikkää! Mikä se on kun nyky-yhteiskunnassa mielikuvitus aikaihmisten kesken on katoava luonnonvara?

Pasi ei jaksa lukea samoja tylsiä jaaritusta ja jonninjouttavaa joka plokista. Oma ploki on se paras ploki!

Pasin maisemaa tuo mäntymettä. Tuli eskortilla ympäri kylänraittia rällättyä hämäläismaisemissa. 

Tekin menkkäähä ajeleen ympäri pitäjiä. Parempaa tekemistä se on kuin kuluttaa aikaasa lumppuja ostellen. Tai makaroonileivoksia tekien. Pasille makarooni on ruokaa, eikä kahvileipä. Nykyajan hömpötykset menee yli hilseen. Vanhan kunnon pullat ja kuivakakut jyrää! Marjapiiralat sun muut herkkujen herkut! Vanhassa vara parempi.

Hyvää yötä! Auts, taisi itikka pistää Pasia ukkovarpaasta. Itikoita näkyy olevan, kuin olisi Pohjoisessa. Hyvää yötä arvon rouvat, herrat, leidit ladyt, sällit, kollit, kossit, naiset, neidit, neidot, neitokaiset, tyttölöiset, typykät, pimut, tasa-arvoisesti myös akoille, äijille, ukoille, ämmille, eukoille, ukonkuvatuksille ja teille nykymoterneille poikatontyttötön olennoille. 

Yöelämmää.

On yö. Pasi syö. Hehhee, niihäse kaimaki Viheraho tekkee.
Yökukkujat, hyvät yötyöläiset, teidän aika. Yö. Lapissä yötön yö. Mightnight sun.

Voi kauhistuksen kanahäkki ku aikuisten oikeesti yökukkuminen Pasilla ei johdu toki siitä, että se olisi sangen viihtyisään tähän aikaa vuorokaudesta, ehei. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vaan se kirjaimellisesti johtuu siitä että uni ei tule. Missä lie nukkumasa on? Nukkunu pommii kuten Pasikin päivittäin sitten kansakouluajan. Harva se aamu nukku Pasi puolelle päivii. Ehtookellot jopa kerran soi Pasin herätyksenä. Tietysti luulin sitä herätyskelloksi.

Nukkumista Pasi tottavie yrittää. Muttakun nukkumatin deadline on jo mennyt. Masaa ei näy, ei kuulu. Yössä kuuluu vain lintujen laulu ja Kemppaskan piskin räksytys. Se vanha rotannaama jaksaa vieläki räyhätä elämänsä ehtoopuolella. Tarkoittaen tietysti koirraa eikä ihmistä.

Maitua, lämmintä maitua tuli otettuu monta mut ei tule uni. Se ei vaan yksinkertaisesti tule. Tuutulauluja ja romanttisia rakkausballadeita tuli tuolta juutuupista kuunnelttuu. Iltalenkkimakkaraki tais vuan piristää. Pasin iltalenkit on tietysti makkaraa. Mitäs muutakaan?

Hyvät ja arvoisat lukijani! Pasi kiittää ja kumartaa teitä, kun jaksatte seurata minnuu. Lukekaapa jatkossakin.

Pasi köyhä ku kirkonrotta?

Monet väittävät minuu köyhäksi. Humpuukia sanon mie.
Rikas oon järjelthän ja mieleltään. Rikkautta on se, kun aurinko paistaa pelloille, kukat kukkii, niittyt vihannoi ja ilmassa leyhyää tuore lannan tuoksu. Sen parempaa kesän tuoksua ei ole, uskokaa pois. Myös te kaupunkilaaset.

Materiaa löytyy, varsinni vintiltä, kellarista, ulkovarastoista sun muista. Rompetta löytyy enemmän kuin oisko se nyt Valtimon  rompepäiviltä. Siis Pasia vois sanoo rikkaaks. Romua on, sekä järkeä. Muu mammona ei oo tärkeä. Tosin Pasil on matti välillä kukkarossa ja ei oo pennin hyrrää, ei oo pennin rahhaa, pennin rahaa mutta Pappa betalar!  Tulee tosin tuhlattuu välil humpuukkii sitä rahnaa.

Tulipaha ostettuu uusi piljettööri eli kulkuneuvo. Automobiili tottakai voorti ku ei noita vanhan kunnon taunuksia ja talbotteja enää näy. Ooppeli omega on aikapäiviä sitte menny romuttamolle, sinne autojen viimeissee leposijaan. Voorti ransitti teki tenän toissa ehtoolla mut onneks Rivaskan Markulla sattu olee takataskussa yks eskortti. Voorti ku voorti ni kelpaa. Kyllä nyt on hyvä miäl. Pensavehe, ei diiseli. Kyl nyt kelpaa kylän flickoja viedä kylänraitille! Auto oli kallis, fyrkat menit siihen. Makso 800e. Pasille kallis mokomaki pirssi. Lisäls valtiolle menee aimo annos siitä fyffendaalia. Mutta kyl nyt kelpaa. Täytyy käydä tankkaa auto ni pääsee pascarinkiä ajaa kylille.

Syvällisiä

Pasi ei ole mikää vilosohvi. Tulee kuitenni pohiskeltua jos jonniinlaest. Tuli tässä nostalakisia muistoja mieleen. Sitä on tullu pohiskeltua vuosikymmeniä.

Aikoinaan oli eräs neitokainen ylitte muien. Muut ei ollu mittään sen rinnalla. Ehei. Kedon kaunein kukkane se oli se neito. Oikea tähtisilimä. Silmät siniset kuin tähdet. Tukka kiiltävää kuin pellavaa. Oikea Eloveena.  Laura kai sen nimi tais tuota olla.
Kansakouluaikoina tapasin hänet, tähtisilmäni.


Tyttö joka on tehny lähtemättömän vaikutuksen tai ylipäättää vaikutuksen Pasiin, Kuivannon junttii, on jotai. Jotakii suurta. Kuka tahansa ei saa Pasin syömmein vietyä. Lehmät kyllä mut ehei, ei mikää neito.

Laurasta ei oo kuullu pihaustakaa jälkeen kansakoulun. Missä Laura, sitä ei moni tiiä ja harva arvaa. Pasi ei ole nähny hänest ees hiuskarvaa. Missä lie koko tyttönen, oikea tähtönen.

Laura ei ole täydellisyyden ruumiillistuma. Ehei, ei sinne päinkkää. Laura on omalla tavallaa hyvin sievähkö. Ainaki ne kultakutrit, mistä Pasi näkee unta lämpiminä kuulaina kesäöinä.

Romanttisiin haaveisiin unohtuen: Pasi

Jotaki pölinää

Jotakii ihme pölinää ja hölinää. Pasin aivot raksuttaa kuin Kemppaskan seinäkello konsanaan.
Mitäköhän tähän postaukseen sitä hörsilöisi? Pasi pölisöö humpuukkia ja jonninjoutavia. Höpötyksiä ja hupsuuksia. Tosin tosiäijät ei hupsuttele. Korkeintaan rupsuttelee.

Tosiäijyys on miehisyyttä. Miehinen mies, ukko, ukohko ukko. Pasin lempiohjelma on muuten aristoteleen kantapää. Miälenkiintoista jorinaa. Jaarittelua. Mukavaa jaarittelua. Kaltaisilleni otuksille.

Oma pärsoona, se on tämä Pasi. Pasi, Kuivannon korvista, Orimattilan kaupunnista. Pasi, Maajussi.

MM-kisat

MM-kisat eli ämmämkisat. Kuivannon maalaisjunttia ei hevin hetkauta moiset humpuukit. Ei jouda kattoomaa ku isäntää pitää auttaa toukotöissä. Eipä pahemmin kiinnostakaan nuo mokomat ämmämkisat. Jäkis, turhaa huuhaa puuhaa.

Mielummin tulee käyskenneltyä mehtässä. Tänää löyty linnumuna. Luonnonihmeitä oli kerrakseen. Jopa fogelien bongauski unohtu siinä syssyssä.

Luonto on komia paikka. Kannattaapi tepastella mehtässä.

Kuivannon Pasi maajussi suosittelee. Käykäähä työki mehtässä!!

 

Pasi, mehtämies.

Arvoisat lukijani, tahotte kenties tietää, kuka tämä ukko on,
joka hölisöö inttärnettii tässä plokissa. Uteliaisuutenne näkyy tänne asti. Uskokaa tai älkää, mutta tätä plokia on luettu aina Ameriikassa asti. Mutta sen pitemmittä puheitta, sen suuremmitta sanoitta, laitetaampas faktat tiskii.

PASI nimimerkillä Maajussi. 

Pasi ei tietosuojasyistä julkaise inttärnettii omaa sukunimeä.

Pasi on 36-vuotias ukonrähjä tuolta Orimattilasta, Kuivannon pitäjästä. Nimensä mukaisesti Kuivanto on ihan sika kuiva paikka. Jopa Pasin mielestä.

Pasi on pientilallisen poika, tilalla on lehmiä, muutava vossikka eli heponen, chicken, koira Herttua ja Räyhä, kissat Mirri ja Uolevi.

Pasi auttaa maatilan töissä aina kun jaksaa, pappa betalar kuitenkin, vaik vätystelisin. 

Pasi harrastaa mehtämiesjuttuja, käyskentelyä korpitaipaleilla, lintujen bongausta ynnä muuta miälenkiintoista. Mehästystä Pasi ei harrasta, koska mehästyskortti jäi uupumaan Kemppaisen möhläyksen takia. Kalastusta välillä, milloin jaksaa.

Kemppainen on Pasin lapsuudenystävä ja lähinaapuri puolenkilometrin päässä. Kemppaisen kanssa parhaimmat kolttoset tuli vekarana tehtyä. 

Pasin lempiruoka on tietenki kunnon äijämättöhöttö. Hk:n megablögä kuuluu Pasin mieliruokaa kera munakkaan. Makkaramunakas on Pasin bravuuri. Kaikki ruoka käy kyllä. Pasi onneks asuu kotosalla, emäntä laittaa aina ruokaa Pasille sekä isännälle. 

Jaa, mitäs vielä tähän rustaisi.. Saapi kysyä, Pasi vastaa.

Kun oikein potuttaa

Mitä tehdä jos potuttaa?

Jos oikein, oikein tosi paljon potuttaa?

NO SYÖDÄ PERUNOITA TIETYSTI!

Pasi dikkaa perunoista. Pasi like a potatoes. Pasi gillar potaatti. Potaatit eri perunat on herkullista missä muodossa vuan. Ranskalaisina, keitettyinä, höyrytettyinä, paistettuina, raakana, rillattuna, uppopaistettuna.. röstipotut, tikkupotut, hasselipakkan perunat, makkaraperunat, ristikkoperunat, muussi, perunalaatikko, perunavelli, perunapuuro kaikki käy Pasin pohjattomaan pötsiin. 

Nyt Pasi lähtee ajelee johonki rillille hakee makkaraperunoita. Makkara, munakas, peruna. Parasta höttömättöä ikinä. 

Sunnuntaista lisää.

Jotta jaksatte lukea Pasin kotkotuksia, Pasi kirjoittelee erikseen niitä. Liian pitkiä turinoita ei jaksa lukea, sen Pasi hoksaa Näissä lokijutuissa.
Pasin sunnuntait kuluu rauhoittuessa. Kesäisin Pasi saattaa käyskennellä tuntikausia ja tunteroisia mehtässä. Pasi liikkuu luonnossa kuin kala vedessä.

 Emännälle isännän kanssa kerättiin valkovuokkoja.

 Pasi söi herkkukakkuja äitienpäivän kunniaksi. Oli herkkujen herkkua. Pasille maistuu herkut enemmäki kuin hyvin. Pasi ei jaksa ressata kilorammoista. Jos on paljon kiloja, sitä enemmän ruuasta saa iloja. Monta palasta Pasi otti kumpastakin kakkua.

marjaherkkukakkua, itse isännän tekemää. Pasi ei leivo, ehei, pois se minusta, Pasi sanoo. Pasi vain tykkää syödä. Aterioida usein kuin lehmät konsanaan. Emännän eli äidin (kaupunnilaiset tiedoksi emäntä on äiti ja isäntä issee).

Pöperöt maistuu, mikä vaan. 

 Pasi käyskentelee maita ja mantuja sunnuntaisin hieman siistimissä ronttosissa kuin arkipäivinä.

Pasin ilmaisiksi saatu ponsori-lippalakki. Pasi mainostaa kyseistä virmaa lippalakillaan. Miesten hattu toi lippalakki. Pasi on miehinen mies.

Kevät on, ja kevätkukkia, leskisiä vai mitälie. Pasi ei ole perehtynyt piolokiaa.

Mehtää ja mehtää, kalliota. Pasin mielenmaisemaa. Pasi rakastaa ennenmuuta mehtässä käyskentelyä. Metsänpoika. Pasin peikkomehtä. Varokkee lapsosset ettei mehtästä mörkömatti ja konttiukko tule. Pienenä poikana Pasi pelkäsi konttiukkoa ja mörkömattia. Mutta kun Pasi tajusi ettei koskaa kyseistä mörkömasaa ilmestynyt, Pasi ei enää pelännyt. Kemppaisen isse on korkeintaa se konttiukko. 

Pasi löysi pulloja pitkin maanteitä. Kaljapulloista ei kehannu ottaa kuvia, viraanomaaset sakottais, koska alkomahoolin mainostaminen on kielletty. Täytynee mainita, että Pasi ei juo alkomahoolia, koska Pasi autoilee ympäri ämpäri Suomenmaata suurta.

Pulloista saa pennejä jos jonninverran. Pasi laitta pennoset kaikki säästöporsaaseen. Säästöä säästöä, säästö se on pienikin säästö. Pensaa menee fyrkkaa Pasilla. Täytyy taskurahaa tienata pulloilla. Pasi saa tottakai maatilahommista rahaa. Mutta raha kun ei kasvanutkaa siellä Rouva Kanervan puussa, kuten Pasi luuli, vaan rahna tulee töistä. Pasi jatkaa mehtäreissuja. Tsau! Oisko se kohta rillimakkaran aika? Pasi voisi lähteä vaikka Harrille rillaamaan. 

On armas sunnuntai-aamutää.

"Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan,
Ja kiiruhdi  karjateille. Mä kutsuin herttaa ja helunaa. Ne seuras torveeni toitantaa. Ja metsä soitteli meille. Soitteli meille"

"On armas sunnuntai-aamutää, se mielessä helkähtää"

Pasin lempipiisi. Kuvaa tosipaljon Pasin äitienpäivää. Äiti sai vapaapäivän navetasta. Pasi tosiaan hoiti Herttaa ja Helunaa. Immua, Ammua, Inaria, Mustikkia, Talvikkia, Varpua ynnä muuta. Paljon on lehmiä, on tähtiä kuin otavassa, poikia on kuin Jukolassa. Isännän kanssa eli isseen oltii miesten kesken navetassa, annettii emännän nukkua. Ihana emäntä isännällä on. Kaunis kuin kedon kukkanen viheriällä niityllä.

 Pihallamme on hirsimökki, mihin sisareni majoittuvat lämpiminä kesäöinä. Öljylamppuni on mummuni hommannu Asikkalan markkinoilta vuonna nakki ja muussi.
Tyylikäs  juuri Pasin miehiseen makuun.

Navetassa asiat hoitu sutjakasti  kuin Kemppaisen kevätkylvöt Kuivannon pelloilla. Tosin yksi maitotonkka levisi kuin jokisen eväät, Pasin ottaessa Mielikiltä mittalypsyä. Iha tarpeeks moternit laitteet Pasin navetassa on, mutta erikoislypsy otettava erikseen. Pasi ei se  kummemmin ala selittää yksityiskohtia, sillä työelämä ei kuulu internettii liian tarkasti. Pasin työ on siis navettahommia sillonku jaksaa. Pasi usein reissaa ympäri suomea ihmisillä. Tai Kemppaskan kaa istuu iltaa kuin vanhat ukot.

Hyvää äitienpäivää arvon rouvat!

Äiti. Kaunein suomenkielinen sana. Pasin lempisanoja.
Äitejä on myöskin isoäiti, mummo, mummi, mummu, ukkimummo, mummeli, mama, muori, muffa, muhvi, muhveli, mamma, mumsku, musa, ämmi, äite, äiteliini, äitsykkä, äiskä ynnä muuta sellaista.
Pasilla on äiti ja mummut. Mummu ja mummuvainaa. Eli mummuvainaa on edesmennyt Synnove-mummu, isseni äiti.
Pasin mielestä mummu on juuri se oikea nimike isoäitille.
Mummu on vanahahko, lempeä, pehmeä mummu, tosin voi nuoretki olla muitta mutkitta mummuja.
Mummu on Pasille tärkeä henkilö. Mummuvainaa oli myös tärkeä, mutta kirkkaana tähtenä taivaalla tällä hetkellä.
Pasin mummu kuoli Pasin ollessa 15v angstinen teini.
Pasi ikävöi tottakai mummuvainaata.

Mummi on Pasin mielestä hieno rouvashenkilö, joka keittää liian ärhäkkää sumppia ja on citykani. Mummi käyttää oivariini voille. Pasi ei ymmärrä oivariineja joka ei ole voita. Eikä markariinejä, niitä kissanrasvoja. Voi se olla pitää, ei kelpaa muu mikään. Mummi tuhantelee ja nyrpistää nenää, mummi on myrkyllinen mummo, jos mummi olisi kasvi. L'oreal olisi mummin hiussamppoo.  Kaikki tökötit on myrkkyä, vesi vanhin voitehista. On Pasin elämää.

Mummo on taas kukatahasa herttainen vanha henkilö, naisihminen Joka tulee kadulla vastaan tai markettien kassajonoissa. Tai vanhainkodeissa. Jokaisesta naishenkilöstä tulee vanhuksena mummo, vaikka ei lastenlapsia siunaantuisi.
Mummo ei ole Pasin mielestä oikea nimitys kyseisille henkilöille kuten isoäideille.

Isoäiti on taasen kenen tahansa isoäiti. Pasi puhuu Kemppaisen mummosta isoäitinä. Ei Pasi sano mummu, sillä eihän toki hän ole Pasin mummu. Isoäiti on herttainen, kuin mummo ankka ikänään. Aku Ankka-sarjakuvan Kaino-Vieno Ankka. Vaiko mcAnkka.

Ämmi on lappalaisten nimityksiä. Pasi ei ole Lapista, eikä Pasin porukat ole, Joten Synnove ja Aila eivät voi olla ämmejä.

Muut nimitykset kuten mamma yms jokainen laittakoon ite omille isoäideillee.

Äidit jyrää! Äitit on in, äitin on pop! Äitit on aina muodissa. Pasi ei ole muodinmukana olevia, mutta sentäs Pasi tietää et äitit on aina muodikasta. On rendikästä olla äiti.

Äiti on Pasin äitin ja isseen navetassa lehmät. Vasikat sen sijaan ovat lehmien lapsia. Tilan muillaki eläinkunnan lapsilla on äiti. Pasi ei yksityisyyssyistä kerro enempää. Pasi ei halua koko muailmalle yksityiskohtia kertoa tilasta, ettei tilalle eksy kutsumattomia vieraita, kuten Kemppaisen heila.

ihanat äitit, ihanaa äitienpäivää! ♥:LLA poikasi Pasi.

Pasin puuhia.

Pasi, se olen mie, mieshenkilö, päälle kolmenkympin, lähemmäks neljääkytä, maalaismies Kuivannolta. Maamies, maajussi, mikälie. Omantienkulkija, kuten kaimani Viheraho tuolta Nastolan kunnasta. Aika likellä Kuivantoa.

Mutta Hra. Viheraho, vaikka kaimani sattuu olemaan, ei ole samanlainen kuin tämä Pasi vaikka yhtäläisyyksiä löytyy.  Meitä ei voida sekoittaa keskenää. Tämä Pasi, tämä kuivantolainen on työelämässä, äitin ja isän maatilalla, peräkammarin poikana.

Pasi touhuu kaikenlaista aina maan ja taivaanväliltä, tuumasta toimeen, toimeesta tuumaan. Reissumies kaiken ties, minne johtaa tie, olen reissumies. Ja maamies.

Viime viikolla poikettuani Uuteenkylään kahville ja rillaamaa Harrin (Hartsa) rillille törmäsin höyryjunttii eli junaa kuivantolaisittain. mistä lie tullut, höyryjuna moinen. Pasi ei mokomii vempaimii oo aiemmin tällä planeetalla törmäillyt. Mummuvainaa on moisella vehkeellä ajellut alituiseen elämänsä ensitaipaleilla.

 aikamoisia vehkeitä ovat. Pasi ei ymmärrä. Edesmenny Synnove-mummuvainaa kyllä  ymmärtäisi.

Pasi kävi lidissä ostoksilla. Olassa eli Orimattilassa ei ole 

Lidii. Pasi käy Elimäellä, Iitissä kaupassa ellei omasta maasta saa. Nastolan kunnan liiteri on käytössä harvoin. Harrin rillipileistä oisin liiterii poikennut mutta ei ei ei, lidi ei auki ollut.

Pasin piti poiketa äsmarkettii. Marketissa pasi löysi kahvipussin. Naisilla käsilaukkuja, pasilla kahvikassi. 

Maanteiden kuningas mie oon kera ransittin

Kävi tuossa pari ehtoo sit Voikkaalla moikkaamassa vanhaa tuttua, vanhoilta hyviltä ajoilta, Karia. Pelattii äijäporukalla Skippoa, pelien peliä, sen jälkee kävimme Mikkelissä isoäitille viemässä ruusupuskan (kemppaisen kanssa, kemppainen on pasin serkku isolla ässällä). Vaarivainaa haudassa makoileepi, joten mummun luo suunistimme viimeiseen viserrykseen eli vanhankotiin Mikkelii. Mummun viimeinen äitienpäivä, sit Pasi ei tiedä, sitä tarina ei kerro. Mutta körättelin kaheksaakymppiä uudenkarheella (vain 15v vanha voorti)  voortillani mikkelin maanteitä kaheksaakymppiä kuuenkympin alueella, niin olipaha matkalla tarpeeksi munakoisoja! Sappeni kiehui kuin toisen mummuvainaan soppakattilat kaheskytluvulla! Munakoisot on toisinsanoen hitaita autoilijoita jotka ajaa rajoitusten mukaa tai alle. Pasi ajaa aina yli rajoitusten. Ei ole kokopäivää aikaa mikkelin maanteitä huristaa kohti rakasta kuivantoa! kyllä otti päähä ja otti enemmänki ku nuori neitonen ajoi kuin pissi sukassa kuuttaakypää kasikympin alueella! Matele matele neitokainen, nopeammin aja! Ei madella maanteitä! Voorti kulkee kovaa. 

vanha bloki

pasinkuivatkootut.blogspot.fi

Uusi loki, uudet kujeet! vanhat jäynät, vanhat aivoitukset.

Hauen sanoilla ja omilla aivoituksilla, tarinani jatkunee tällä plokilla, koska yksinkertaisesti syystä että dementia iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja unohin vanhan plokini salasanan että käyttäjätunnuksen. Se on sellasta tää elämä.  vanhuus jo kolkuttaa ovella, ikää ei ole vielä ees neljääkytä mutta vanhuus iski. Tai dementia. Mutta tosiaan edellinen blogini oli: pasinkuivatkootut.blogspot.com