Pasi ei ole mikää vilosohvi. Tulee kuitenni pohiskeltua jos jonniinlaest. Tuli tässä nostalakisia muistoja mieleen. Sitä on tullu pohiskeltua vuosikymmeniä.
Aikoinaan oli eräs neitokainen ylitte muien. Muut ei ollu mittään sen rinnalla. Ehei. Kedon kaunein kukkane se oli se neito. Oikea tähtisilimä. Silmät siniset kuin tähdet. Tukka kiiltävää kuin pellavaa. Oikea Eloveena. Laura kai sen nimi tais tuota olla.
Kansakouluaikoina tapasin hänet, tähtisilmäni.
Tyttö joka on tehny lähtemättömän vaikutuksen tai ylipäättää vaikutuksen Pasiin, Kuivannon junttii, on jotai. Jotakii suurta. Kuka tahansa ei saa Pasin syömmein vietyä. Lehmät kyllä mut ehei, ei mikää neito.
Laurasta ei oo kuullu pihaustakaa jälkeen kansakoulun. Missä Laura, sitä ei moni tiiä ja harva arvaa. Pasi ei ole nähny hänest ees hiuskarvaa. Missä lie koko tyttönen, oikea tähtönen.
Laura ei ole täydellisyyden ruumiillistuma. Ehei, ei sinne päinkkää. Laura on omalla tavallaa hyvin sievähkö. Ainaki ne kultakutrit, mistä Pasi näkee unta lämpiminä kuulaina kesäöinä.
Romanttisiin haaveisiin unohtuen: Pasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti