Maanteiden kuningas mie oon kera ransittin

Kävi tuossa pari ehtoo sit Voikkaalla moikkaamassa vanhaa tuttua, vanhoilta hyviltä ajoilta, Karia. Pelattii äijäporukalla Skippoa, pelien peliä, sen jälkee kävimme Mikkelissä isoäitille viemässä ruusupuskan (kemppaisen kanssa, kemppainen on pasin serkku isolla ässällä). Vaarivainaa haudassa makoileepi, joten mummun luo suunistimme viimeiseen viserrykseen eli vanhankotiin Mikkelii. Mummun viimeinen äitienpäivä, sit Pasi ei tiedä, sitä tarina ei kerro. Mutta körättelin kaheksaakymppiä uudenkarheella (vain 15v vanha voorti)  voortillani mikkelin maanteitä kaheksaakymppiä kuuenkympin alueella, niin olipaha matkalla tarpeeksi munakoisoja! Sappeni kiehui kuin toisen mummuvainaan soppakattilat kaheskytluvulla! Munakoisot on toisinsanoen hitaita autoilijoita jotka ajaa rajoitusten mukaa tai alle. Pasi ajaa aina yli rajoitusten. Ei ole kokopäivää aikaa mikkelin maanteitä huristaa kohti rakasta kuivantoa! kyllä otti päähä ja otti enemmänki ku nuori neitonen ajoi kuin pissi sukassa kuuttaakypää kasikympin alueella! Matele matele neitokainen, nopeammin aja! Ei madella maanteitä! Voorti kulkee kovaa.