Syvällisiä

Pasi ei ole mikää vilosohvi. Tulee kuitenni pohiskeltua jos jonniinlaest. Tuli tässä nostalakisia muistoja mieleen. Sitä on tullu pohiskeltua vuosikymmeniä.

Aikoinaan oli eräs neitokainen ylitte muien. Muut ei ollu mittään sen rinnalla. Ehei. Kedon kaunein kukkane se oli se neito. Oikea tähtisilimä. Silmät siniset kuin tähdet. Tukka kiiltävää kuin pellavaa. Oikea Eloveena.  Laura kai sen nimi tais tuota olla.
Kansakouluaikoina tapasin hänet, tähtisilmäni.


Tyttö joka on tehny lähtemättömän vaikutuksen tai ylipäättää vaikutuksen Pasiin, Kuivannon junttii, on jotai. Jotakii suurta. Kuka tahansa ei saa Pasin syömmein vietyä. Lehmät kyllä mut ehei, ei mikää neito.

Laurasta ei oo kuullu pihaustakaa jälkeen kansakoulun. Missä Laura, sitä ei moni tiiä ja harva arvaa. Pasi ei ole nähny hänest ees hiuskarvaa. Missä lie koko tyttönen, oikea tähtönen.

Laura ei ole täydellisyyden ruumiillistuma. Ehei, ei sinne päinkkää. Laura on omalla tavallaa hyvin sievähkö. Ainaki ne kultakutrit, mistä Pasi näkee unta lämpiminä kuulaina kesäöinä.

Romanttisiin haaveisiin unohtuen: Pasi

Jotaki pölinää

Jotakii ihme pölinää ja hölinää. Pasin aivot raksuttaa kuin Kemppaskan seinäkello konsanaan.
Mitäköhän tähän postaukseen sitä hörsilöisi? Pasi pölisöö humpuukkia ja jonninjoutavia. Höpötyksiä ja hupsuuksia. Tosin tosiäijät ei hupsuttele. Korkeintaan rupsuttelee.

Tosiäijyys on miehisyyttä. Miehinen mies, ukko, ukohko ukko. Pasin lempiohjelma on muuten aristoteleen kantapää. Miälenkiintoista jorinaa. Jaarittelua. Mukavaa jaarittelua. Kaltaisilleni otuksille.

Oma pärsoona, se on tämä Pasi. Pasi, Kuivannon korvista, Orimattilan kaupunnista. Pasi, Maajussi.

MM-kisat

MM-kisat eli ämmämkisat. Kuivannon maalaisjunttia ei hevin hetkauta moiset humpuukit. Ei jouda kattoomaa ku isäntää pitää auttaa toukotöissä. Eipä pahemmin kiinnostakaan nuo mokomat ämmämkisat. Jäkis, turhaa huuhaa puuhaa.

Mielummin tulee käyskenneltyä mehtässä. Tänää löyty linnumuna. Luonnonihmeitä oli kerrakseen. Jopa fogelien bongauski unohtu siinä syssyssä.

Luonto on komia paikka. Kannattaapi tepastella mehtässä.

Kuivannon Pasi maajussi suosittelee. Käykäähä työki mehtässä!!

 

Pasi, mehtämies.

Arvoisat lukijani, tahotte kenties tietää, kuka tämä ukko on,
joka hölisöö inttärnettii tässä plokissa. Uteliaisuutenne näkyy tänne asti. Uskokaa tai älkää, mutta tätä plokia on luettu aina Ameriikassa asti. Mutta sen pitemmittä puheitta, sen suuremmitta sanoitta, laitetaampas faktat tiskii.

PASI nimimerkillä Maajussi. 

Pasi ei tietosuojasyistä julkaise inttärnettii omaa sukunimeä.

Pasi on 36-vuotias ukonrähjä tuolta Orimattilasta, Kuivannon pitäjästä. Nimensä mukaisesti Kuivanto on ihan sika kuiva paikka. Jopa Pasin mielestä.

Pasi on pientilallisen poika, tilalla on lehmiä, muutava vossikka eli heponen, chicken, koira Herttua ja Räyhä, kissat Mirri ja Uolevi.

Pasi auttaa maatilan töissä aina kun jaksaa, pappa betalar kuitenkin, vaik vätystelisin. 

Pasi harrastaa mehtämiesjuttuja, käyskentelyä korpitaipaleilla, lintujen bongausta ynnä muuta miälenkiintoista. Mehästystä Pasi ei harrasta, koska mehästyskortti jäi uupumaan Kemppaisen möhläyksen takia. Kalastusta välillä, milloin jaksaa.

Kemppainen on Pasin lapsuudenystävä ja lähinaapuri puolenkilometrin päässä. Kemppaisen kanssa parhaimmat kolttoset tuli vekarana tehtyä. 

Pasin lempiruoka on tietenki kunnon äijämättöhöttö. Hk:n megablögä kuuluu Pasin mieliruokaa kera munakkaan. Makkaramunakas on Pasin bravuuri. Kaikki ruoka käy kyllä. Pasi onneks asuu kotosalla, emäntä laittaa aina ruokaa Pasille sekä isännälle. 

Jaa, mitäs vielä tähän rustaisi.. Saapi kysyä, Pasi vastaa.

Kun oikein potuttaa

Mitä tehdä jos potuttaa?

Jos oikein, oikein tosi paljon potuttaa?

NO SYÖDÄ PERUNOITA TIETYSTI!

Pasi dikkaa perunoista. Pasi like a potatoes. Pasi gillar potaatti. Potaatit eri perunat on herkullista missä muodossa vuan. Ranskalaisina, keitettyinä, höyrytettyinä, paistettuina, raakana, rillattuna, uppopaistettuna.. röstipotut, tikkupotut, hasselipakkan perunat, makkaraperunat, ristikkoperunat, muussi, perunalaatikko, perunavelli, perunapuuro kaikki käy Pasin pohjattomaan pötsiin. 

Nyt Pasi lähtee ajelee johonki rillille hakee makkaraperunoita. Makkara, munakas, peruna. Parasta höttömättöä ikinä. 

Sunnuntaista lisää.

Jotta jaksatte lukea Pasin kotkotuksia, Pasi kirjoittelee erikseen niitä. Liian pitkiä turinoita ei jaksa lukea, sen Pasi hoksaa Näissä lokijutuissa.
Pasin sunnuntait kuluu rauhoittuessa. Kesäisin Pasi saattaa käyskennellä tuntikausia ja tunteroisia mehtässä. Pasi liikkuu luonnossa kuin kala vedessä.

 Emännälle isännän kanssa kerättiin valkovuokkoja.

 Pasi söi herkkukakkuja äitienpäivän kunniaksi. Oli herkkujen herkkua. Pasille maistuu herkut enemmäki kuin hyvin. Pasi ei jaksa ressata kilorammoista. Jos on paljon kiloja, sitä enemmän ruuasta saa iloja. Monta palasta Pasi otti kumpastakin kakkua.

marjaherkkukakkua, itse isännän tekemää. Pasi ei leivo, ehei, pois se minusta, Pasi sanoo. Pasi vain tykkää syödä. Aterioida usein kuin lehmät konsanaan. Emännän eli äidin (kaupunnilaiset tiedoksi emäntä on äiti ja isäntä issee).

Pöperöt maistuu, mikä vaan. 

 Pasi käyskentelee maita ja mantuja sunnuntaisin hieman siistimissä ronttosissa kuin arkipäivinä.

Pasin ilmaisiksi saatu ponsori-lippalakki. Pasi mainostaa kyseistä virmaa lippalakillaan. Miesten hattu toi lippalakki. Pasi on miehinen mies.

Kevät on, ja kevätkukkia, leskisiä vai mitälie. Pasi ei ole perehtynyt piolokiaa.

Mehtää ja mehtää, kalliota. Pasin mielenmaisemaa. Pasi rakastaa ennenmuuta mehtässä käyskentelyä. Metsänpoika. Pasin peikkomehtä. Varokkee lapsosset ettei mehtästä mörkömatti ja konttiukko tule. Pienenä poikana Pasi pelkäsi konttiukkoa ja mörkömattia. Mutta kun Pasi tajusi ettei koskaa kyseistä mörkömasaa ilmestynyt, Pasi ei enää pelännyt. Kemppaisen isse on korkeintaa se konttiukko. 

Pasi löysi pulloja pitkin maanteitä. Kaljapulloista ei kehannu ottaa kuvia, viraanomaaset sakottais, koska alkomahoolin mainostaminen on kielletty. Täytynee mainita, että Pasi ei juo alkomahoolia, koska Pasi autoilee ympäri ämpäri Suomenmaata suurta.

Pulloista saa pennejä jos jonninverran. Pasi laitta pennoset kaikki säästöporsaaseen. Säästöä säästöä, säästö se on pienikin säästö. Pensaa menee fyrkkaa Pasilla. Täytyy taskurahaa tienata pulloilla. Pasi saa tottakai maatilahommista rahaa. Mutta raha kun ei kasvanutkaa siellä Rouva Kanervan puussa, kuten Pasi luuli, vaan rahna tulee töistä. Pasi jatkaa mehtäreissuja. Tsau! Oisko se kohta rillimakkaran aika? Pasi voisi lähteä vaikka Harrille rillaamaan. 

On armas sunnuntai-aamutää.

"Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan,
Ja kiiruhdi  karjateille. Mä kutsuin herttaa ja helunaa. Ne seuras torveeni toitantaa. Ja metsä soitteli meille. Soitteli meille"

"On armas sunnuntai-aamutää, se mielessä helkähtää"

Pasin lempipiisi. Kuvaa tosipaljon Pasin äitienpäivää. Äiti sai vapaapäivän navetasta. Pasi tosiaan hoiti Herttaa ja Helunaa. Immua, Ammua, Inaria, Mustikkia, Talvikkia, Varpua ynnä muuta. Paljon on lehmiä, on tähtiä kuin otavassa, poikia on kuin Jukolassa. Isännän kanssa eli isseen oltii miesten kesken navetassa, annettii emännän nukkua. Ihana emäntä isännällä on. Kaunis kuin kedon kukkanen viheriällä niityllä.

 Pihallamme on hirsimökki, mihin sisareni majoittuvat lämpiminä kesäöinä. Öljylamppuni on mummuni hommannu Asikkalan markkinoilta vuonna nakki ja muussi.
Tyylikäs  juuri Pasin miehiseen makuun.

Navetassa asiat hoitu sutjakasti  kuin Kemppaisen kevätkylvöt Kuivannon pelloilla. Tosin yksi maitotonkka levisi kuin jokisen eväät, Pasin ottaessa Mielikiltä mittalypsyä. Iha tarpeeks moternit laitteet Pasin navetassa on, mutta erikoislypsy otettava erikseen. Pasi ei se  kummemmin ala selittää yksityiskohtia, sillä työelämä ei kuulu internettii liian tarkasti. Pasin työ on siis navettahommia sillonku jaksaa. Pasi usein reissaa ympäri suomea ihmisillä. Tai Kemppaskan kaa istuu iltaa kuin vanhat ukot.

Hyvää äitienpäivää arvon rouvat!

Äiti. Kaunein suomenkielinen sana. Pasin lempisanoja.
Äitejä on myöskin isoäiti, mummo, mummi, mummu, ukkimummo, mummeli, mama, muori, muffa, muhvi, muhveli, mamma, mumsku, musa, ämmi, äite, äiteliini, äitsykkä, äiskä ynnä muuta sellaista.
Pasilla on äiti ja mummut. Mummu ja mummuvainaa. Eli mummuvainaa on edesmennyt Synnove-mummu, isseni äiti.
Pasin mielestä mummu on juuri se oikea nimike isoäitille.
Mummu on vanahahko, lempeä, pehmeä mummu, tosin voi nuoretki olla muitta mutkitta mummuja.
Mummu on Pasille tärkeä henkilö. Mummuvainaa oli myös tärkeä, mutta kirkkaana tähtenä taivaalla tällä hetkellä.
Pasin mummu kuoli Pasin ollessa 15v angstinen teini.
Pasi ikävöi tottakai mummuvainaata.

Mummi on Pasin mielestä hieno rouvashenkilö, joka keittää liian ärhäkkää sumppia ja on citykani. Mummi käyttää oivariini voille. Pasi ei ymmärrä oivariineja joka ei ole voita. Eikä markariinejä, niitä kissanrasvoja. Voi se olla pitää, ei kelpaa muu mikään. Mummi tuhantelee ja nyrpistää nenää, mummi on myrkyllinen mummo, jos mummi olisi kasvi. L'oreal olisi mummin hiussamppoo.  Kaikki tökötit on myrkkyä, vesi vanhin voitehista. On Pasin elämää.

Mummo on taas kukatahasa herttainen vanha henkilö, naisihminen Joka tulee kadulla vastaan tai markettien kassajonoissa. Tai vanhainkodeissa. Jokaisesta naishenkilöstä tulee vanhuksena mummo, vaikka ei lastenlapsia siunaantuisi.
Mummo ei ole Pasin mielestä oikea nimitys kyseisille henkilöille kuten isoäideille.

Isoäiti on taasen kenen tahansa isoäiti. Pasi puhuu Kemppaisen mummosta isoäitinä. Ei Pasi sano mummu, sillä eihän toki hän ole Pasin mummu. Isoäiti on herttainen, kuin mummo ankka ikänään. Aku Ankka-sarjakuvan Kaino-Vieno Ankka. Vaiko mcAnkka.

Ämmi on lappalaisten nimityksiä. Pasi ei ole Lapista, eikä Pasin porukat ole, Joten Synnove ja Aila eivät voi olla ämmejä.

Muut nimitykset kuten mamma yms jokainen laittakoon ite omille isoäideillee.

Äidit jyrää! Äitit on in, äitin on pop! Äitit on aina muodissa. Pasi ei ole muodinmukana olevia, mutta sentäs Pasi tietää et äitit on aina muodikasta. On rendikästä olla äiti.

Äiti on Pasin äitin ja isseen navetassa lehmät. Vasikat sen sijaan ovat lehmien lapsia. Tilan muillaki eläinkunnan lapsilla on äiti. Pasi ei yksityisyyssyistä kerro enempää. Pasi ei halua koko muailmalle yksityiskohtia kertoa tilasta, ettei tilalle eksy kutsumattomia vieraita, kuten Kemppaisen heila.

ihanat äitit, ihanaa äitienpäivää! ♥:LLA poikasi Pasi.

Pasin puuhia.

Pasi, se olen mie, mieshenkilö, päälle kolmenkympin, lähemmäks neljääkytä, maalaismies Kuivannolta. Maamies, maajussi, mikälie. Omantienkulkija, kuten kaimani Viheraho tuolta Nastolan kunnasta. Aika likellä Kuivantoa.

Mutta Hra. Viheraho, vaikka kaimani sattuu olemaan, ei ole samanlainen kuin tämä Pasi vaikka yhtäläisyyksiä löytyy.  Meitä ei voida sekoittaa keskenää. Tämä Pasi, tämä kuivantolainen on työelämässä, äitin ja isän maatilalla, peräkammarin poikana.

Pasi touhuu kaikenlaista aina maan ja taivaanväliltä, tuumasta toimeen, toimeesta tuumaan. Reissumies kaiken ties, minne johtaa tie, olen reissumies. Ja maamies.

Viime viikolla poikettuani Uuteenkylään kahville ja rillaamaa Harrin (Hartsa) rillille törmäsin höyryjunttii eli junaa kuivantolaisittain. mistä lie tullut, höyryjuna moinen. Pasi ei mokomii vempaimii oo aiemmin tällä planeetalla törmäillyt. Mummuvainaa on moisella vehkeellä ajellut alituiseen elämänsä ensitaipaleilla.

 aikamoisia vehkeitä ovat. Pasi ei ymmärrä. Edesmenny Synnove-mummuvainaa kyllä  ymmärtäisi.

Pasi kävi lidissä ostoksilla. Olassa eli Orimattilassa ei ole 

Lidii. Pasi käy Elimäellä, Iitissä kaupassa ellei omasta maasta saa. Nastolan kunnan liiteri on käytössä harvoin. Harrin rillipileistä oisin liiterii poikennut mutta ei ei ei, lidi ei auki ollut.

Pasin piti poiketa äsmarkettii. Marketissa pasi löysi kahvipussin. Naisilla käsilaukkuja, pasilla kahvikassi. 

Maanteiden kuningas mie oon kera ransittin

Kävi tuossa pari ehtoo sit Voikkaalla moikkaamassa vanhaa tuttua, vanhoilta hyviltä ajoilta, Karia. Pelattii äijäporukalla Skippoa, pelien peliä, sen jälkee kävimme Mikkelissä isoäitille viemässä ruusupuskan (kemppaisen kanssa, kemppainen on pasin serkku isolla ässällä). Vaarivainaa haudassa makoileepi, joten mummun luo suunistimme viimeiseen viserrykseen eli vanhankotiin Mikkelii. Mummun viimeinen äitienpäivä, sit Pasi ei tiedä, sitä tarina ei kerro. Mutta körättelin kaheksaakymppiä uudenkarheella (vain 15v vanha voorti)  voortillani mikkelin maanteitä kaheksaakymppiä kuuenkympin alueella, niin olipaha matkalla tarpeeksi munakoisoja! Sappeni kiehui kuin toisen mummuvainaan soppakattilat kaheskytluvulla! Munakoisot on toisinsanoen hitaita autoilijoita jotka ajaa rajoitusten mukaa tai alle. Pasi ajaa aina yli rajoitusten. Ei ole kokopäivää aikaa mikkelin maanteitä huristaa kohti rakasta kuivantoa! kyllä otti päähä ja otti enemmänki ku nuori neitonen ajoi kuin pissi sukassa kuuttaakypää kasikympin alueella! Matele matele neitokainen, nopeammin aja! Ei madella maanteitä! Voorti kulkee kovaa. 

vanha bloki

pasinkuivatkootut.blogspot.fi

Uusi loki, uudet kujeet! vanhat jäynät, vanhat aivoitukset.

Hauen sanoilla ja omilla aivoituksilla, tarinani jatkunee tällä plokilla, koska yksinkertaisesti syystä että dementia iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja unohin vanhan plokini salasanan että käyttäjätunnuksen. Se on sellasta tää elämä.  vanhuus jo kolkuttaa ovella, ikää ei ole vielä ees neljääkytä mutta vanhuus iski. Tai dementia. Mutta tosiaan edellinen blogini oli: pasinkuivatkootut.blogspot.com