Yskin ulos asiani.

Pasi kun avaisee sanaisen arkkunsa, suorastaan yskii ulos asiat. Tekstiä tulee kuin Etlarin näppispalstan kilemuijilta. Välillä Pasi suorastaan oksentaa ulos kaiket Pasin kummallisimmatki aivoitukset. Pasi siis yskii ja oksentaa ulos asiat. Naapurin Kemppainen usein antaa noottia asiasta ja suorastaan haukkuu Pasin moottoriturvaksi. Pasilla onki mielessä usein saissea ja muuta jauhantaa. No Kemppainen ei mistää mitää tiedä, tuo tynnyrissä kasvanut peräkammarin poika. Kemppainen toisinaa uhkaa muiluttaa Pasit itärajalle, ellei Pasi pidä leipäläpeää ummessa. "Iho umpeen pulu, älä ui liiveihin tai täältä pesee ka täältä huuhtelee" Kemppainen ragee toisinaan. Mutta älkää hyvät lukijat olko huolissaan. Pasi ja Kemppaisella on viha-rakkaussuhde. Ylimpiä ystäviä toisinaa ja pahimpia vihamiehiä välillä. Riippunee Kemppaisesta, tuosta aamuäreästä ukosta. Ukkomiehii olla molemmat, per mieheen.

Pasi siis konkreettisesti yskäisee ulos asioita, sanotaakon näin et mielikuvitus ampuu pahemmin yli kuin Järvisen kanuuna. Pasi on vähä yliampuva yksilö, otus miten sen nyt ilmaisee.
On hyvä olla mielikuvitusta tässä sangen ikävystyttävässä maailmassa.

Pasin vinkki: yski ulos asiat, oksenna kaikki ulos mitä ajattelet. Jos joku vetää ärtsopat röörii, se on kuule sen ongelma. Mitäs tulkihtee kaikki niin väärin. Ei olla liian tarkkoja, ei se oo niin justiinsa tää elo. Elämä pitää ottaa Pasimaisen rennosti.

Pasin rustaama pärekori haloille. Pärekorista Pasi sai jälleen aivoituksen tähän plokin ihmeellisen maailmaan. Elikkä tosissaan Pasiki polttaa päreensä alta aikayksikön. Jos joku alkaa keljuttaa, niin Pasin päästä suorastaan nousee höyryjä, jota Pasi oksentaa ulos. Toisinsanoen Pasi polttaa päreet pienestäkin. Pasin kärsivällisyys ei yksinkertaisesti riitä esimerkiksi nykyajan kotkotuksiin ja Kemppaisen puujalkavitseihin. Ehei, kertakaikkiaan ei. Pasi on kileukko. Pasi kilee, iha iteeee. Pasi päästelee silloin suustaan sammakoita. Huhhuh mikä mies, ajattelee etenkin naispuoliset henkilöt kyseistä Pasista. Mutta sellasta se elämä aina joskus on, ei vaan voi mitää. Pasi ei vaan voi mitää, että polttaa päreensä nollasta sataan sekunnissa.

Nykynuoriso etenkin kehottaa Pasia katsomaan peiliin, jos Pasi kritisoi heidän sangen merkillisiä tapoja. Ehei, mitäs moinen peilinkatsominen kannattaa, asia kun ei millää valkene Pasin kaltaisille otuksille. Pasi näkee vain itsensä. Mitä sillä on merkitystä, tällainen kohta nelikymppinen äijä. Ukkomies, aikamies. Ei Pasi tajuu hölkäsen pöläystäkää, miksi pitää jatkuvalla syötöllä vilkaista tuohon narsistiseen kapistukseen nimeltä peili. Pasi ei mokomista piittaa, turhamaiset ja naiset niistä itseään niin kovin suuresti ihailee, mut kissanviikset Pasi ei juur ikinä katso itseään peilistä. Miksi tällainen maalaispoika mitää itteää ihailijas? Pah sanoo Pasi ja nauraa röhönaurut päälle. "Mä maalaispoika oon, mä pistän suihketta kainaloon, mutta pistän peilit piiloon" Pasin keksimä piisi. Kun piisikärpänen iskee ni se iskee. Saatte kuulla jos jonniinloista humppaa sen jälkee.

 Pasi jauhaa vain skebeliä täällä netissä, sanois Kemppaska tähän väliin. Pasi on tosiaan hörsilöiny kaikenlaista tähä blogii mutta ei ole jauhanut saissea. Vaan kaikkee muuta mukavaa. Esimerkiksi kuvassa on Pasin rakas kasvi, Jukkapalmu. Kemppainen niin kiihkeästi väittää sen olevan Limoviikuna, mutta Kemppaiset nyt mistää mitään koskaan tiedä. Pasille se on Jukkapalmu ja sillä Sibelius. Mikkää limuviikuna se oo...

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisenä, tuli kuvattua Pasin kassi/laukku. Pasin uskollinen matkakumppani, muovipussi. Toiselta nimeltä spurkupussi. Erittäin kätevä tyyliin kauppareissuilla ja millä hyvänsä reissuilla! Pihin miehen unelma! Kestää hyvin käytössä. Edullinen. Halpa. Kitsas, saita, säästeliäs, penninvenyttäjä, itara kitupiikkikin raaskii ostaa itselleen käsveskaks kyseisen spurkupussin. Maksaa Liiterissä (Lidissä) 20 senttiä, äsmarketis, rismois, kookaupoissa yms likimain saman verran. Mummunmarkoissa 10 penniä. Palauta pulloja putiikkiin, sillä rahalla saat spurkupusseja laukuksi. Kestokassejakin isompaa tarpeeseen. Kauppojen valikoimaa voisi kehua hyväksi. Ei tarvi kuin muutaman markan korkeintaan maksaa tästä lystistä. Eli yhden äyrin, eikun siis euron. Suosittelen teillekkin!!! 

Pasi omenavarkaissa.

On tullut jälleen i kvällen, se aika jolloin Pasi hiiviskelee pitkin pitäjiä, omenoita ettimässä. Omenavarkaissa olo, on Kuivannon tomppeleitten harrastus. Vain viatonta varkautta, Pasi kumppaneineen tekee itseasiassa palveluksen, sil monilla aivan mätänee puihin ja pientareille, maihin ja mantuihin omenat. Parhaimpia mestojaan Pasi ei paljasta, se jääköön salaisuudeks, muuten leviääpi omenavarkaus ympär pitäjiä kuin jokisen eväät. Saaliit jäisivät aivan mitättämiksi.


Eilen illansuussa päätti Pasi poiketa
varkaissa varkain varhain. Ukkonenki tais paukahdella kuin järvisen kanuuna. Pasi tosin viis veisas mokomasta. Omat vaaransa puitten alla tietenkin on ukonilimalla. Toki onhan tuo nyt harvinaista, et salama iskee just siihe puuhun, minkä omenoita Pasi on pihistämässä. Anyway, keli on kuin morsian, kun Pasi eilisehtoolla hiippaili herrojen ja rouvasväen pihoilla.

Löyty "talvinen kuulas"-omenoita. Viel oli kirpeitä kuin kiukkuset pihtailevat vanhat piiat. Ei ollu niin herkullista, kuin Pirjat. Pirja-lajike se vasta on herkkujen herkkua. Omenoiden äiti.

Luultavasti joku kuivakka vanhapiika  nämäkin omenat on istuttanu.

Kemppainen tuossa vieressä väittää muuta, mutta viis Kemppasesta. Kemppaiset on aina väärässä.

Löytypä vanha kiikkuki vanhapiian pihalta. Jääny asumaa lapsuuven pirttii. Pirttihirmuks siihen sit jääny.


Päivän saalis: 1 kpl Paseja yhtä ärtyneenä kuin takapuoleen ammuttu karhu, kettuileva Kemppainen ja kirpeät omenat, jotka jouti jorpakkoon.

Fiasko. Hukkareissu. Lankaa meni kuin kala onkee, ajattelee omenoiden omistaja.

No onneksi Pasi on kuin Euroopan omistaja ja jatkaa kohti uusia apajia, ehkä ensi yönä onnistuu.  

Tähtiä on kuin Otavassa, on poikia Jukolassa, joten on puita kuin pieruja missä on omenoita runsaasti.

Eiku vain jälleen i kvällen omenavarkaisiin.