Pasi omenavarkaissa.

On tullut jälleen i kvällen, se aika jolloin Pasi hiiviskelee pitkin pitäjiä, omenoita ettimässä. Omenavarkaissa olo, on Kuivannon tomppeleitten harrastus. Vain viatonta varkautta, Pasi kumppaneineen tekee itseasiassa palveluksen, sil monilla aivan mätänee puihin ja pientareille, maihin ja mantuihin omenat. Parhaimpia mestojaan Pasi ei paljasta, se jääköön salaisuudeks, muuten leviääpi omenavarkaus ympär pitäjiä kuin jokisen eväät. Saaliit jäisivät aivan mitättämiksi.


Eilen illansuussa päätti Pasi poiketa
varkaissa varkain varhain. Ukkonenki tais paukahdella kuin järvisen kanuuna. Pasi tosin viis veisas mokomasta. Omat vaaransa puitten alla tietenkin on ukonilimalla. Toki onhan tuo nyt harvinaista, et salama iskee just siihe puuhun, minkä omenoita Pasi on pihistämässä. Anyway, keli on kuin morsian, kun Pasi eilisehtoolla hiippaili herrojen ja rouvasväen pihoilla.

Löyty "talvinen kuulas"-omenoita. Viel oli kirpeitä kuin kiukkuset pihtailevat vanhat piiat. Ei ollu niin herkullista, kuin Pirjat. Pirja-lajike se vasta on herkkujen herkkua. Omenoiden äiti.

Luultavasti joku kuivakka vanhapiika  nämäkin omenat on istuttanu.

Kemppainen tuossa vieressä väittää muuta, mutta viis Kemppasesta. Kemppaiset on aina väärässä.

Löytypä vanha kiikkuki vanhapiian pihalta. Jääny asumaa lapsuuven pirttii. Pirttihirmuks siihen sit jääny.


Päivän saalis: 1 kpl Paseja yhtä ärtyneenä kuin takapuoleen ammuttu karhu, kettuileva Kemppainen ja kirpeät omenat, jotka jouti jorpakkoon.

Fiasko. Hukkareissu. Lankaa meni kuin kala onkee, ajattelee omenoiden omistaja.

No onneksi Pasi on kuin Euroopan omistaja ja jatkaa kohti uusia apajia, ehkä ensi yönä onnistuu.  

Tähtiä on kuin Otavassa, on poikia Jukolassa, joten on puita kuin pieruja missä on omenoita runsaasti.

Eiku vain jälleen i kvällen omenavarkaisiin.