Neljän juopon illallinen part 1.

Kun on se niin kuulkaas arvoisat lukijat, että jotta koska kun niin rendikästä tehä näitä kirjoituksia mitä sinne suuhusa pistää, ja jakaa koko seurakunnalle reseptien salat. Tosin en kyllä mahda ymmärtää mitä salaista murkinassani on, mitä suuhuni pistän, mikä pötsiini menee ja pian ulos tulee. Luonnonhommiahan nuo, eihän hirvetkään salaile mitä pöperöä suuhunsa tunkee, joten kyllähän minä nyt voin teillekkin paljastaa piskuisen keittiöni salat. Ei meilläpäin pidetä salassa, kaikkihan sen näkee mitä syöpi ja ainahan tuo on kuulkaas parempi, jos joku tahtoo ruuan reseptin, sehän vaan kertoo sitä, jotta maistui tuo murkina herroille että rouvillekkin. Nyt ruukaan kirjoittaan tähän reseptit, kopiointi ehottomasti sallittu! Syökää syökää syökää! Kyllä leipä miehen tiellä pitää, tasa-arvon nimissä myös naisenkin. 

Neljän juopon illallinen nro 1.

• Kutsu 3 ihmistä itsesi lisäksi, kellonaikaa alkaen kello 20. Neljän juopon illallinen on siis iltapala, ei iltaruoka.  Nykyihmiset kun tahtovat tehdä sanalle eri merkityksiä, en voi ymmärtää näitä nykysuomen kummallisuuksia.
• Aloitamme valmistamalla "paistetut Petjat". 
• Dyykkaa kaupan roskiksista vaaleata palaleipää, nakkia ja juustoa.  Muussa tapauksessa lainaa naapurilta. Jos ei onnistu, pidä nyyttikestit, jotta itse ei tule tuhlattua penniäkään toisten ruokiin. Yleensä naapureilta löytyy jotain muonaa, ellet asu köyhäinkorttelissa tai vaivaistalossa.
• Pilko nakit veitsellä tai muulla pilkottavaksi sopivalla välineellä. Jos kyseistä välinettä ei löydy kaappiesi kätköistä, soita naapurin ovikelloa ja pyydä lainaa, mutta unohda palauttaa, jotta väline on valmiina seuraavaa käyttöä varten. 
• Tunge nakinpalat sievästi leipien päälle. Tässä välissä laita uuni kuumentumaan kahteensataan selsiusasteeseen. 
• Höylää juustonsimareita nakkien päälle, tai raasta tai ihan miten haluat laita juustot nakkien päälle.
• Laita paistetut Petjat uuniin, ota pois kunnes juusto on sulanut, ei ole jälkiuunivoileipiä nämä paistetut Petjat. Anna jäähtyä muutama tovi ellet tahdo polttaa leipäläpeäsi. 
• Etsi pulloja, palauta pullot kauppaan, pullorahoillasi osta jotain juotavaa, jottei vieraiden tarvitse olla kuivin suin, bisseä, vodkaa, alkomahoolia, laitonta vissyä. 
• Juo vieraat pöydänalle.

Noudata ohjeita!

Minä ja minämuoto.

Pasi, se olen minä, miehistä miehin, alhva-uros vai miten tuo pile-Dani sen sanoo.  Ennemmin ruukasin kirjoittaan minusta kolmannesa persoonassa, mutta nyt rupean kyllä minä-muodossa rustaamaan näitä postauksia,kun ikäkin painaa harteilla kuin polttopuukuorma Kemppaisen halkovajalla. Ruukatkaan pistäämään kommenttia, niin tiedän kumpi miellyttääpi silmää enemmän.

Monesti vanhassa vara parempi, vanha suola janottaa, kertaus on opintojen äiti ja sitä rataa, mutta kyllä tämmöinen vanhentuva keski-ikäistyvä äijäkin tekee jotan uutta, en ole suinkaan niin konservatiivinen, kuten voisi vallan luulla, vallan tässä on jo kohta liperaali ja suvaitsevainen ihminen. Vaikka en kertakaikkiaan taho kaikkia tämän maailman kummallisuuksia ja nykyajan kotkotuksia ja vouhotuksia ymmärtään, niin elämässä mennään etiäppäin hauen sanoilla ja omilla aivoituksilla, kuten eräässä lastensadussa kuultihin. Satusetäksi minua toisinaan sanotaan, pötypuheita, saissea ja muuta jauhantaa ruukaan kyllä sepittään suustani. Siskoni kuhtuvat joskus minua kalkkikseksi, kun minulla ei ole tapana ymmärtää moterneja nykypäivän hevonhumppaa ja höpöä. Mikää kalkkilaivan kapteeni en kyllä ole, en edes Ismaelin mielestä, jonka hipiä on aavistus tummempi kuin meikämannen. 

Tosiasiassa kyllä minä tiiän monen monta asiaa, maailmassa on monta ihmeellistä asiaa jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Mutta minä en kyllä jokapaikkaa rupia, en millään, omat aivoitukset ovat niitä parhaimpia. Kehtas tuo Kemppainen, mokomakin koiranleuka letkauttaa jotta mahtaisin olla kehari! Lievästi kemmane kun en aina kyllä älyä nykypäivää, niin hulluks tämä maailma menny, mutta kyllähän minähän se olen normaalimpi kun tuo Kemppainen, mokomakin kuuseenkurkottaja kurkonkaulaan kukkuja kukkona tunkiolla, no onnipa tuo etteihän tietenkään kukaan usko, pötypuhetta.... En kyllä mitenkään voi allekirjoittaa kyseistä väitettä.

Poikamiäspoksissa nykyää asustelen, ja monasti päivän atriat koostuu eineksistä, mäk donalts-aterioista tai herkullisista roskiksista dyykatuista raaka-aineista tehdyistä kourmet-ruuista a´la Pasis spesial.  Tätänykyä kun tuo emäntä eli äitimuori ei ole laittamassa poijjalleen sapuskaa, ei tule muonaa valmiina kuin Manulle illallinen, joten piti ihan iteeee ryhtyä moisiin "emäntien" töihin, kun en ole ruukannut vielä hommata emäntää ihtelleni. Aionkin tähän plokiini kirjoitella reseptejä ei puranaan, kun en olu puoskari vaan tee-se-itse-kokki vaan ihan ruokiin, herkkujen herkkuja, ruokaa raikasta ja ravitsevaa.  Yksi sana kuvaa aterioitani, edullinen, säästät syömällä särpimiäni.  Säästöä, säästöä, säästö se on pienikin säästö. 

Ylimmät ovat dyykattu kaikki roskiksesta, äs marketin roskapöntösttä. Alimmat potaatit on yksitellen ostettu, niin Rismasta, Kitymarketista, Lidistä, Salesta ja Koomarketista. Pari pientä pottua pussiin, punnitsemaa ja maksaa kaksi senttiä. Ilmaiseksi saa kun hakee vaa, eri kaupoista jotta ei kaupan kiukkuiset kuivakat täti-ihmiset vallan suutu tai kaupan ainoa setä polta päreitään. Aiemmin potaatit söin omalta tilalta, mutta tätä nykyä kun en asustele enää Kuivannolla, vaan ihan isolla kirkolla.

Kuivantoa kyllä minä kaipaan, näin untakin Kemppaisen kipakasta emännästä, mitäköhän seki merkitsi? Kyllä Kemppainen vetäisi pataan minua, jos hälle paljastaisin unelmani, hups siis uneni. Ei uni miestä pahenna, jos ei mies unea, niihä se vanha sanontaki kuuluu.

Luopumisen tuskaan, kun taloudellisista ja tuotannollisista syistä jouvuin luopumaan rakkaasta voortista. Ensin vuosi sitten ransitista, nyttemmin eskortista. Vaan ransitti on jokaisen maamiehen unelmavehe. Ransitti lähtee liikenteseen kuin telkkä pöntöstä ja ransiteissa onkyllä monta heppaa, kyllä kulkee ja kovaa! Mentihin viivoille Kemppaisen pösön kanssa, kyllä tuo vähän viritetty ransitti (ei kuvassa) meni reippaasti ohi ja kyllä alkoi jo pollaritkin olemaa perässä, vähän Kemppaisen kanssa tuli kiire pois alta, onneksi ei virkavalta tällä kertaa löytänyt, ei lähtenyt kortti niinkuin viimeksi saati sitten saanut satojen eurojen sakkoa. Kemppainen ei tosin säästynyt nuhteilta, sen verran topakka emäntä sillä on, miesraukka arestissa ties kuinka kauan, emäntäkun kunnon ihmisiä on. Tavan ihmisiä kun on.  Kyllä oli mukavia nuo nuoruusvuodet, vaikka toki tämä rallikisa olikin vuosimallia 2014. Ihan sanotaanko lähihistoriassa.

Syntynyt olen Laihialla 70-luvulla, jos oikein muistan. Tämä ei ole vitsi, vaan totisinta totta. Äitimuori on kotoisin Nivalasta ja isäukko Pankakoskelta. Elikkä minusta löytyy karjalaisuutta, pohjalaisuutta ja hämäläisyyttä. Laihialta muutettiin lama-aikana  90-luvulla Kuivannolle. Meni edellinen lehmätila nurin. En ole siis mistään kotoisin, kun asun nyt isolla kirkolla. Sinne Pohojanmaalle jäi kyllä osa siskoista, Oulussakin taitaa asua, en tiedä kun en ole missään tekemisissä. Muutakun Suvi-Elinan ja Mariakaisan, pakollisista syistä myös Aunin ja Ainon. Paljolti en piittaa siitä, jotta siskoja on kuin tähtiä on otavassa, poikia kuin Jukolassa on siskoja Pasilla. Katkera kyllä olen, kun ainut mies talossa, isännän vävyntekeleet mokomia vellihousuja, vain Ismael saa respektiä.

Parhaimpia kavereita on nykyää Ismael, ennen Kemppainen. Kotikonnuilla Kemppainen. Muut ihmiset vaihtuvat tiuhaan tahtiin, ei kyllä pysy meikäläisen mukana, en kyllä ymmärrä miksi.

Nyt menen päivälevolle, päiväunet miehen tiellä pitää. 

Morjensta!

Valtion rahoilla.

Pasi elää tätä nykyään valtion rahoilla, siis silkka sossupummi koko karju. Valtio tarjoaa kaiken, paitsi emännän, jota jo tässä alkaisi pikkuhiljaa tarvihtee, no nuo nykypäivän nelikymppiset ovat vähän liian kuivakoita Pasin makuun, tai liian moterneja. Pasi on periaatteen ja perinteiden miäs, perussuomalainen. Tosin politiikka ei ole Pasin makuun, vaikka on äänestänyt aina perussuomalaisia syystä että eräs tuttava on kyseisessä puolueessa ja antanut Pasille lahjuksia, jotta saisi Pasin äänen. Pasille kelpaa kaikenlainen ilmainen, pihi miäs, tottakai ottaa kaiken mitä tarjotaan, Laihialta lähtöisin olen, minä, Pasi. Tykkään kirjoittaa ihtestäni kolmannessa persoonassa, miälenkiintoisempaa luettavaa. 

Valtio kyllä tarjoaisi pensatki ja diiselitki, muttakun ei kule kiisselillä Pasin piljettöörit, kun ei tuota nykypäivänä ole. Pasi möi pirssinsä, jotta valtiolle ei menettäisi koko omaisuuttaan, vaikka kyseinen omaisuus saadaan valtiolta. Pasi on valtionmiehiä, sossupummius ja elämämkoulu on se juttu kun tuo aaämkoo eli ammattikorkeekoulu ei tuottanut tulosta ja isäntä potkas Pasit pellolle. Kehtaski ainoan poikansa potkasta pihalle! Pasin perheessä on likkoja kuin Jukolassa ja vain yksi miespuolinen vätys, Pasi. Auni, Aino, Mariakaisa, Rebekka, Suvi-Elina, Saana ja Saila ja viimeisenä iltatähtenä Pasi. Pasi ei ole siskojen miesten kanssa tekemisissä, paitsi Suvi-Elinan Ismaelin kanssa. Ismael on nykyää Pasin pestis. Auni ja Raimo on tätä nykyä nimitetty kotitilan hoitajiksi, sukupuolenvaihos taas tehty eikä Pasilta ole kysytty mitään! Hetkonen, siis sukupolvenvaihos, tuli kirjoitusvirhe. Aunin ja Raimon lapset Jenni ja Mikko aikanaan ottaa homman hoituunsa, on ropottinavettaa ja muuta moternia nykyvempelettä, joihin ei kyllä Pasin annettu räveltään, kummasti vaan Ramin, kaikentietävän besserwisserin päästettii rakkaan tilan isännäks oman isännän vetäydyttyä eläkkeelle, vaan ei Pasin, ainoan pojan!   Tästä Pasi on katkeroinut kuin katkarapu, eihän tällainen vääryys tule kuuloonkaan! 

Pasi muutti lähelle Suvi-Elinaa ja Ismaelia. Tietosuojasyistä Pasi ei mainihte paikkakuntaa, missä kyseinen pariskunta ja itse Pasi asustaa. Pasi ja Ismael on totisesti uudet pestikset. Kemppainen emäntineen jäi Kuivannolle. Sinnes jäivät, tulkoot kahville Kemppainen joskus.

Kemppainen suhtautuu Ismaelii huonosti, Ismael on nimittäin erivärinen kuin broilerinvalkeahipiäinen Kemppainen, roileriksi me Ismaelin kera Kemppasta kututaa, tietysti puhutaa paskaa sen selän takana, ei edessä. Ismaelia Kemppainen sanoo karvaranteeksi, Ismael on kotoisin Iranista ja ajat sitten muuttanut tänne Suomeen. Lapsia Ismaelilla ja Suvielinalla on 3. Sahra, Aisha ja Adam.  Pasi on Adamin epävirallinen kummitussetä. Ylpiä kummitussetä, Pasi hemmottelee 3-vuotiasta Adamia usein karamelleillä. Pasi menee kylää namupussi piilotettuna taskuun ja vaivihkaa sujauttaa makeisia pojalle, tämän äidin näkemättä. Suvi-Elina ei pidä jotta lapset söisi liikaa makiaa. Pasin mielestä lapset ei saa ainakaa liikaa sokuria. 

Joskus Pasi salakuljettaa lapsille suolaista ja makeaa, niinkuin hunajaa. Pasi on tosin jäänyt kiinni monesti tempauksistaan, Ismaelkin osaa jo varautua. 

Maalaisjuntista kuoriutui ehta kaupunkilaistollo. Pasin ei tarvihe kokata itte ruokaa, vaan käy tuon tuostakin hakemassa jos jonniinlaesta särvintä ulkoa, mäkkärissä Pasi on vakio-asiakas, monen monta muutakin kuppilaa tullu kaluttua tässä näin, maaltalähdön jälkee, krillejä on enemmän kuin Kuivannolla marketteja, tai voi mennä Ismaelin tykö syömää. 

Kohta tulloo Ismael noutamaan Pasin, sen jälkeen pubiin oluselle. 

Tuo alkomahooli alkanut maistua Pasille, mutta mukaan ei tartu pubiruusuja, Pasi on sangen sivistynyt yksityishenkilö, eikä sorru keneen vaan yhen ehtoon emäntään.

Heipsuli vei!

Vuosi vierähtänyt kuin Kemppaisen jänis.

Taas on vuosi vierähtänyt kuin Kemppaisen jänis. Pasilla oli kuukausi sitten nelikymppiset, jo alkaa olee vanha setä tämä Pasi, miltei elämänsä ehtoolla sanois nykynuoret.
Puppua, Pasi on ikinuori, paskapuhetta mitä nuorisot horisee iästä, vanhoilla horiskoilla sensijaan on syytä olla ikäriisi, semmonen että koetaan olevan vanha ukonkuvatus. Kyseinen kuvaus ei tottamaar sovi Pasin kaltaiseen otukseen. Vaikka kuinka perustaisi omituisten otusten kerhon, Pasi se on nuorukainen, ei lainkhan ikäihminen saati sitten seniori.


Pasin elämä on mullistunut kuin Marjakaisan mulli, naapurin elukka. Kaskun ei Kemppaisen. Pasi on nykyää hyvää pataa myös Kemppaisen kera. Vaikkei nykyää jouda näkemään kyseistä ukkoa, Pasit passitetiin tätä nykyää kylille. Maalaisjuntista tullut ehta kaupunkilainen!
Isäntä antoi tilalta kenkään, kun ei työnteosta tullut mitään, joutilaaksi jäi siis Pasi. Kengänkuva takapuolessa Pasi hyppäs eskorttiinsa ja ajoi kylille ettiin poikamiespoksia.
Pasi antoi muutamia kalavaleita aiemmin, ei Pasi suinkaan ole ukkomies, vain poikamies. Peräkammarin pojaksikin Pasia vois suvaita kuhtua, pois kotoa muutti vasta nelikymppisenä.
Tätä nykyää Pasi elää valtion rahoilla, kyllä valtio huolen pitää omistaa. Emännän tykö Pasi joutaa säännöllisen väliajoin soppakattilan äärelle. Kyllä kelpaa emännän sen seitsemän sortin sörsselit ja särvin. Isännän kanssa Pasi ei ole väleissä, paitsi silloinkun kuin Pappa betalar.
Isännän mielestä Pasin olisi syytä aikuistua. Mitäpä suotta! Pasihan on jo aikamies!

Pasilla käypi kylillä kylässä joskus siskontyttö Mathilde ja Isadora. Mariakaisa-sisko meni vihille suomenruottalaisen Mathiaksen kanssa. Pasi se ei ole parisuhdemateriaalia ei millää, sopivaa emäntää kun ei tunnu nykypäivänä löytyvän ei millää, nii ranttuja otuksia monet on ettei mitää rajaa.

Pasi ei ymmärrä nykypäivän emakkoja. Ei kyllä niistä ole vaimoksi asti niistä emännäntekeleistä. Pasi arvostaa kovasti siskontyttöjä, viksuja nykynuoria vaikkei Pasi älyä nykyteknolokian tuomia narsistisia vehkeitä kuten selehviekeppi. Pasi se ei ole elämänsä aika ottanna yhtäkää selehvietä eikä tuu ottamaakaa, mitä sitä ihtiänsä kuvvaamaa, ihan hevonhumppaa ja höpöä koko toiminta.

Sensijaan sisarentyttäret ovat kärttäneet selehvietä enonsa kanssa, senverta miälenkiintoinen pärsööna on kyseessä. On Pasi muutamaa suostunu, mutta itse Pasi ei ota ei!

Siskontytöt ovat kunnon tyttöjä, hyviä emäntiä tulevaisuuessa.

No onkyllä tuo äite Mariakaisakin, vaikka ruottinmiehen kanssa karkas alttarilla. Pasin näkökulmasta karkasi, ei kyllä Pasilta kysytty mielipidettä naima-asioista. 

Pasin kärkkäät mielipiteet kyllä tunnettaan, sisko tokaisisi siihen.

Nyt Pasi menee sumpille, johan sitä alko jo kahvihammasta kolottaan.

Yskin ulos asiani.

Pasi kun avaisee sanaisen arkkunsa, suorastaan yskii ulos asiat. Tekstiä tulee kuin Etlarin näppispalstan kilemuijilta. Välillä Pasi suorastaan oksentaa ulos kaiket Pasin kummallisimmatki aivoitukset. Pasi siis yskii ja oksentaa ulos asiat. Naapurin Kemppainen usein antaa noottia asiasta ja suorastaan haukkuu Pasin moottoriturvaksi. Pasilla onki mielessä usein saissea ja muuta jauhantaa. No Kemppainen ei mistää mitää tiedä, tuo tynnyrissä kasvanut peräkammarin poika. Kemppainen toisinaa uhkaa muiluttaa Pasit itärajalle, ellei Pasi pidä leipäläpeää ummessa. "Iho umpeen pulu, älä ui liiveihin tai täältä pesee ka täältä huuhtelee" Kemppainen ragee toisinaan. Mutta älkää hyvät lukijat olko huolissaan. Pasi ja Kemppaisella on viha-rakkaussuhde. Ylimpiä ystäviä toisinaa ja pahimpia vihamiehiä välillä. Riippunee Kemppaisesta, tuosta aamuäreästä ukosta. Ukkomiehii olla molemmat, per mieheen.

Pasi siis konkreettisesti yskäisee ulos asioita, sanotaakon näin et mielikuvitus ampuu pahemmin yli kuin Järvisen kanuuna. Pasi on vähä yliampuva yksilö, otus miten sen nyt ilmaisee.
On hyvä olla mielikuvitusta tässä sangen ikävystyttävässä maailmassa.

Pasin vinkki: yski ulos asiat, oksenna kaikki ulos mitä ajattelet. Jos joku vetää ärtsopat röörii, se on kuule sen ongelma. Mitäs tulkihtee kaikki niin väärin. Ei olla liian tarkkoja, ei se oo niin justiinsa tää elo. Elämä pitää ottaa Pasimaisen rennosti.

Pasin rustaama pärekori haloille. Pärekorista Pasi sai jälleen aivoituksen tähän plokin ihmeellisen maailmaan. Elikkä tosissaan Pasiki polttaa päreensä alta aikayksikön. Jos joku alkaa keljuttaa, niin Pasin päästä suorastaan nousee höyryjä, jota Pasi oksentaa ulos. Toisinsanoen Pasi polttaa päreet pienestäkin. Pasin kärsivällisyys ei yksinkertaisesti riitä esimerkiksi nykyajan kotkotuksiin ja Kemppaisen puujalkavitseihin. Ehei, kertakaikkiaan ei. Pasi on kileukko. Pasi kilee, iha iteeee. Pasi päästelee silloin suustaan sammakoita. Huhhuh mikä mies, ajattelee etenkin naispuoliset henkilöt kyseistä Pasista. Mutta sellasta se elämä aina joskus on, ei vaan voi mitää. Pasi ei vaan voi mitää, että polttaa päreensä nollasta sataan sekunnissa.

Nykynuoriso etenkin kehottaa Pasia katsomaan peiliin, jos Pasi kritisoi heidän sangen merkillisiä tapoja. Ehei, mitäs moinen peilinkatsominen kannattaa, asia kun ei millää valkene Pasin kaltaisille otuksille. Pasi näkee vain itsensä. Mitä sillä on merkitystä, tällainen kohta nelikymppinen äijä. Ukkomies, aikamies. Ei Pasi tajuu hölkäsen pöläystäkää, miksi pitää jatkuvalla syötöllä vilkaista tuohon narsistiseen kapistukseen nimeltä peili. Pasi ei mokomista piittaa, turhamaiset ja naiset niistä itseään niin kovin suuresti ihailee, mut kissanviikset Pasi ei juur ikinä katso itseään peilistä. Miksi tällainen maalaispoika mitää itteää ihailijas? Pah sanoo Pasi ja nauraa röhönaurut päälle. "Mä maalaispoika oon, mä pistän suihketta kainaloon, mutta pistän peilit piiloon" Pasin keksimä piisi. Kun piisikärpänen iskee ni se iskee. Saatte kuulla jos jonniinloista humppaa sen jälkee.

 Pasi jauhaa vain skebeliä täällä netissä, sanois Kemppaska tähän väliin. Pasi on tosiaan hörsilöiny kaikenlaista tähä blogii mutta ei ole jauhanut saissea. Vaan kaikkee muuta mukavaa. Esimerkiksi kuvassa on Pasin rakas kasvi, Jukkapalmu. Kemppainen niin kiihkeästi väittää sen olevan Limoviikuna, mutta Kemppaiset nyt mistää mitään koskaan tiedä. Pasille se on Jukkapalmu ja sillä Sibelius. Mikkää limuviikuna se oo...

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisenä, tuli kuvattua Pasin kassi/laukku. Pasin uskollinen matkakumppani, muovipussi. Toiselta nimeltä spurkupussi. Erittäin kätevä tyyliin kauppareissuilla ja millä hyvänsä reissuilla! Pihin miehen unelma! Kestää hyvin käytössä. Edullinen. Halpa. Kitsas, saita, säästeliäs, penninvenyttäjä, itara kitupiikkikin raaskii ostaa itselleen käsveskaks kyseisen spurkupussin. Maksaa Liiterissä (Lidissä) 20 senttiä, äsmarketis, rismois, kookaupoissa yms likimain saman verran. Mummunmarkoissa 10 penniä. Palauta pulloja putiikkiin, sillä rahalla saat spurkupusseja laukuksi. Kestokassejakin isompaa tarpeeseen. Kauppojen valikoimaa voisi kehua hyväksi. Ei tarvi kuin muutaman markan korkeintaan maksaa tästä lystistä. Eli yhden äyrin, eikun siis euron. Suosittelen teillekkin!!! 

Pasi omenavarkaissa.

On tullut jälleen i kvällen, se aika jolloin Pasi hiiviskelee pitkin pitäjiä, omenoita ettimässä. Omenavarkaissa olo, on Kuivannon tomppeleitten harrastus. Vain viatonta varkautta, Pasi kumppaneineen tekee itseasiassa palveluksen, sil monilla aivan mätänee puihin ja pientareille, maihin ja mantuihin omenat. Parhaimpia mestojaan Pasi ei paljasta, se jääköön salaisuudeks, muuten leviääpi omenavarkaus ympär pitäjiä kuin jokisen eväät. Saaliit jäisivät aivan mitättämiksi.


Eilen illansuussa päätti Pasi poiketa
varkaissa varkain varhain. Ukkonenki tais paukahdella kuin järvisen kanuuna. Pasi tosin viis veisas mokomasta. Omat vaaransa puitten alla tietenkin on ukonilimalla. Toki onhan tuo nyt harvinaista, et salama iskee just siihe puuhun, minkä omenoita Pasi on pihistämässä. Anyway, keli on kuin morsian, kun Pasi eilisehtoolla hiippaili herrojen ja rouvasväen pihoilla.

Löyty "talvinen kuulas"-omenoita. Viel oli kirpeitä kuin kiukkuset pihtailevat vanhat piiat. Ei ollu niin herkullista, kuin Pirjat. Pirja-lajike se vasta on herkkujen herkkua. Omenoiden äiti.

Luultavasti joku kuivakka vanhapiika  nämäkin omenat on istuttanu.

Kemppainen tuossa vieressä väittää muuta, mutta viis Kemppasesta. Kemppaiset on aina väärässä.

Löytypä vanha kiikkuki vanhapiian pihalta. Jääny asumaa lapsuuven pirttii. Pirttihirmuks siihen sit jääny.


Päivän saalis: 1 kpl Paseja yhtä ärtyneenä kuin takapuoleen ammuttu karhu, kettuileva Kemppainen ja kirpeät omenat, jotka jouti jorpakkoon.

Fiasko. Hukkareissu. Lankaa meni kuin kala onkee, ajattelee omenoiden omistaja.

No onneksi Pasi on kuin Euroopan omistaja ja jatkaa kohti uusia apajia, ehkä ensi yönä onnistuu.  

Tähtiä on kuin Otavassa, on poikia Jukolassa, joten on puita kuin pieruja missä on omenoita runsaasti.

Eiku vain jälleen i kvällen omenavarkaisiin.

Nyt saa sitä seevitamiinia!

"Aaringolle tarkoteettu, aarre suunnaton" menee yks piisi nimeltä satenjälkeen taivahalle, katsomaan jos jään. Tuli siitä mielee pakinoida tähä plokii aiheena aarinko, mikäs muukkaa näin kesäkuumilla. Älköö ihmiset höpiskö, jot ois liian kylymä. Ei sinne piänkää. Vaan on liian kuuma. Hellettä pukkaa, niinku Raijanmäen Irmelillä heilanhakureissuilla.

"Nyt sitä saa, nyt sitä saa, nassunsa täytee seevitamiinia" kun porottaa se aarinko taivahalla kuin porot pohojoosessa.
Otimpa siistejä sikamageita otoksia Suomen suvesta.

"Suvi lintu mun äitisein, jyväntähkä on veljyeni, niityn talvikki siskosein"

Yksi miälenmaasema. 

Menkää sinne ulos, ni saatte seedeevitamiinia.

Aarinko antaa erilaasii vitamiinia vitamiini, vähänniikö lehmillekkii tuolla navetan puolella. 

Mitä ne immeiset oikkei nillittää, kaipaa sitä vitamiinii ja siltiki kököttävät tunkkaasis toimistoisa kesäkuumalla?! Menee yli hilseen. Tottatotisesti, hilseen yli meni. Kaupunnilaaste aivoituksia on vaikia ymmärtää. Kannattaa olla maaseedulta.