Pasin sunnuntait kuluu rauhoittuessa. Kesäisin Pasi saattaa käyskennellä tuntikausia ja tunteroisia mehtässä. Pasi liikkuu luonnossa kuin kala vedessä.
marjaherkkukakkua, itse isännän tekemää. Pasi ei leivo, ehei, pois se minusta, Pasi sanoo. Pasi vain tykkää syödä. Aterioida usein kuin lehmät konsanaan. Emännän eli äidin (kaupunnilaiset tiedoksi emäntä on äiti ja isäntä issee).
Pöperöt maistuu, mikä vaan.
Pasin ilmaisiksi saatu ponsori-lippalakki. Pasi mainostaa kyseistä virmaa lippalakillaan. Miesten hattu toi lippalakki. Pasi on miehinen mies.
Kevät on, ja kevätkukkia, leskisiä vai mitälie. Pasi ei ole perehtynyt piolokiaa.
Mehtää ja mehtää, kalliota. Pasin mielenmaisemaa. Pasi rakastaa ennenmuuta mehtässä käyskentelyä. Metsänpoika. Pasin peikkomehtä. Varokkee lapsosset ettei mehtästä mörkömatti ja konttiukko tule. Pienenä poikana Pasi pelkäsi konttiukkoa ja mörkömattia. Mutta kun Pasi tajusi ettei koskaa kyseistä mörkömasaa ilmestynyt, Pasi ei enää pelännyt. Kemppaisen isse on korkeintaa se konttiukko. 
Pasi löysi pulloja pitkin maanteitä. Kaljapulloista ei kehannu ottaa kuvia, viraanomaaset sakottais, koska alkomahoolin mainostaminen on kielletty. Täytynee mainita, että Pasi ei juo alkomahoolia, koska Pasi autoilee ympäri ämpäri Suomenmaata suurta.
Pulloista saa pennejä jos jonninverran. Pasi laitta pennoset kaikki säästöporsaaseen. Säästöä säästöä, säästö se on pienikin säästö. Pensaa menee fyrkkaa Pasilla. Täytyy taskurahaa tienata pulloilla. Pasi saa tottakai maatilahommista rahaa. Mutta raha kun ei kasvanutkaa siellä Rouva Kanervan puussa, kuten Pasi luuli, vaan rahna tulee töistä. Pasi jatkaa mehtäreissuja. Tsau! Oisko se kohta rillimakkaran aika? Pasi voisi lähteä vaikka Harrille rillaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti